Se nyt vielä puuttuu että tässä pitäisi ruveta toisten omaisuutta ja elinkeinoa lainvastaisesti tuhoavia eläinaktivisteja puolustamaan. Jotka hiippailevat pimeässä minkkitarhan liepeillä, murtavat lukkoja ja päästävät tuhansia minkkejä metsiimme tuhojaan tekemään.
Mutta kyllä tuo viimeaikoina nähty kuvaus-aktivismi toimii. Syödessäni porsasta saatan miettiä minkälainen elämä sillä mahtoi olla. Turkislakkia en päähäni laittaisi, vaimokin saa pärjätä polyesterilla. Kun katsoo häkeissään nilkuttavia yksisilmäisiä vauhkoja raajarikko-kettuja tai voimatonta porsasta makaamassa omassa ulosteessaan ja suolet märkivästä avohaavasta pilkottaen, niin kyllä se miettimään laittaa. Onneksi.
Taivaskanavilta olen seurannut Sea Shepherd nimisen aluksen miehistön loputonta taistelua japanilaisia valaanpyyntialuksia vastaan. Manöövereillään - kuten tahallinen törmääminen, kemikaalien heittäminen kannelle ja köyden sotkeminen potkureihin - he yrittävät estää japanilaisia pyydystämästä valaita harppuunoillaan. Valaanpyytäjät vastaavat ampumalla aktivisteja kohtaan lamaannuttavalla LRAD-ääniaseella, pysähtyipä yksi oikea luotikin Sea Shepherdin kapteenin luotiliiveihin sekavissa tunnelmissa. Pyyntialusten kyljissä lukee "research" (tutkimustarkoitukseen), muuhun tarkoitukseenhan uhanalaisten valaiden pyytäminen on kielletty. Silti pystyy helikopterista otetuista kuvista jokainen toteamaan että kovin teollista on japanilainen tieteellinen tutkimustyö, alta aikayksikön on valas laitettu lihoiksi, kirkkanpunaisen veden ryöppyessä aluksen kyljissä olevista reijistä. En voi uskotella itselleni muuta kuin valaiden päätyvän japanilaisten ruokapöytiin. Miten voisin?
Kun maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila vakuuttaa kaiken olevan maassamme pääosin kunnossa, kieltäytyen kuitenkaan ottamasta kantaa yksittäisiin eläinsuojelurikkomuksiin, niin miksi en ole vakuuttunut? Siksikö että yksi salaa kuvatuista sikaloista oli hänen sukutilansa - pinne josta hän vapautti itsensä toteamalla ettei hänellä ole sikatilaa vaan että se on nykyään hänen tyttärensä omistuksessa. Heti perään ministeriö myönsi 250 000 euroa valtiontukea sikayrittäjille "Uusia makuelämyksiä possunlihasta"-nimistä imagon parannuskampanjaa varten. Kampanjalla oli tarkoitus muokata sianlihan ja sen tuotannon imagoa trendikkäämmäksi. Valitan, se tuntui sillä hetkellä vain rivolta ja älyäni aliarvioivalta. Mauttomalta.
Turkispinteestä hän vapauttaa itsensä - ja meidät muut - toteamalla että "nyt julkisuudessa olevat kuvat eivät vastaa sitä, miten turkistarhoilla yleisesti ottaen eläimiä hoidetaan". Ei se mitään muuta, hohto meni kiiltävästä turkiksesta - pari vuosikymmentä sitten. Eläinten kasvattaminen järkyttävissä oloissa turhamaisuuden tähden ei ole tyylikästä.
Mitä minun pitäisi tehdä? Sulkea silmäni ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut? Onko se minun vai ministerin vika että Hämeessä sijaitsevalta sikatilalta löydettiin 62 kuollutta sikaa elävien sikojen joukosta? No, ehkä vähän molempien, hän edustaa valvovia viranomaisia, minä ostan hyllyn halvinta lihaa. Sikatilallinen, jonka tilalla laiminlyönti havaittiin, tuomittiin 420 euron sakkoihin. Se tekee 6,77 euroa per sika, mikä vastaa noin puolta kiloa korppukinkkua. Mmmm....
Minä olen nyt pinteessä, jatkaakseni entiseen malliin minun täytyisi hyväksyä miten asiat ovat. Löytää rauha siitä että ruokani saattaa olla seurausta jääkylmästä piittaamattomuudesta elävää kohtaan. Nykyiseen valvontaan en enää luota ja sertifikaatit ovat vitsi. Kaikille epämiellyttävän aktivismin johdosta minun on nyt valittava puoleni, sillä enhän ole sokea ja tyhmää en suostu esittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti