Tammikuisen lauantain iltapäivänä aivan tavallisessa suomalaiskodissa. Mies tulee linkaten sisään, kasvot aivan kalpeana. Ilmassa leijuu palaneen lihan haju.
- Helvetin helvetti, hitsasin tuolla tallissa enkä huomannut että lahke oli syttynyt tuleen. Kun vihdoin huomasin, puolet lahkeesta oli jo palanut! Koppasin pöydältä kahvikuppini mutta se olikin tärpätin trasselikuppi. Hangessa sain lopulta sammumaan...
Vaimo katsoo epäuskoisena käryävää jalkaa, siinä on kuuden sentin avohaava josta näkyy pätkä sääriluutakin.
- Herranen aika, minä soitan ambulanssin!
- Et soita! Ne tänne löydä kuitenkaan, sitäpaitsi ei ne lääkärit mitään tiedä. Viimeksi arvelivat tyrää rasvapatiksi... menen hetkeksi sohvalle lepäämään. Aijaiai!
Helmikuussa mies ottaa ennen saunaa reikään työntämänsä sideharsorullan pois. Haavan reunat ovat tulenpunaiset, jyskytys on silminnähtävää.
- Eiks se oo vähän paremman näköinen jo, mies kysyy.
- No miten sen nyt ottaa, onhan reikä vähän pienempi, vai johtuuko se vaan kaikesta nöyhdästä mikä on reunoihin tarttunut, vaimo vastaa lakonisesti.
- Nyt menet kyllä lääkäriin! Tohon täytyy nyt saada joku tolkku, tarvitsee varmaan ihosiirrännäisenkin!
- En mene, eikä mulla mitään ylimääräisiä palojakaan missään ole! Katsotaan nyt vielä..., mies mumisee.
Huhtikuussa jalka haisee niin pahalle että on pakko nukkua ikkuna raollaan.
- Katos muija, laitoin siihen bebanteenia, eiks näytäkin vähän paremmalta?
- Siihen kraatteriinko sitä työnsit?! Bepanthenia laitetaan vaurioituneen ihon päälle, ei sillä mitään virkaa siinä luun päällä ole. Huomenna menet lääkäriin, aivan varmasti menet!
- Meillä on ne Nikon häät ensi kuussa, ja olet luvannut tanssittaa minua siellä. Katotkin jumalauta että se jalka on hoidettu ennen sitä, vaimo jatkaa.
- Joo joo.
Kaksi viikkoa häihin. Mies väsää sängyllä istuen verkkarinpuntista ja maalarinteipistä rasvaista kangaspalaa lemuavan jalan päälle. Vaimo makaa selkä mieheen päin, kihisten raivosta.
- Et tuo sitä jalkaa tänne peiton alle! Mikset sä voi mennä sinne lääkäriin? Miksi!?
- Ei ne lääkärit mitään osaa mitä en itsekään. Sitäpaitsi katoin netistä että apteekista saa sellaista tekoihoakin.
- No mikset sä sitten mene apteekkiin ja hae sitä? Tolvana.
- Se maksaa 30 euroa per pala, ja tässähän mä nyt vastaavaa jo laitankin.
- Verkkarinpuntista! Voi pyhä Sylvi sun kanssas... Selvä, mutta kahden viikon kuluttua tanssitaan. Etkä valita sitten!
Häihin mennessä tulehdus on levinnyt polveen, eikä jalka enää kanna. Vaimo kieltäytyy puhumasta. Mies on väsännyt omatekoisen polvituen ohuesta muoviputkesta, taivepuolelle hän on sahannut loven jotta tanssiessa pystyy jalalla joustamaan. Buranaa on mennyt kourallinen.
- Ihan hyvinhän tää menee! Eiks menekin kulta?
- En puhu sulle. Tanssi! Ihan sama mulle vaikka irtoaa kokonaan... nonnii... nyt tuleekin polkka! Sit mentiin!
Heinäkuussa mies enää makaa. Hikikarpalot nousevat otsalle pelkästä kauko-ohjaimen painalluksestakin.
- Aaaaij! Aaaaaa! Aijaijaij! En kestä! Pitäisikö mennä lääkäriin kulta?
- Älä mene älä! Älä mene lääkäriin. Eiköhän katsota vielä vähän aikaa?! Sitäpaitsi eihän ne mitään tiedä, turhasta maksaa. Eiks niin, vaimo kysyy ja napauttaa kämmensyrjällä tykyttävää jalkaa.
- AAAAAH! Uijuijui... puuuh... puuh. Hohhoijaa... uuuh. Miten sä nyt tolleen! Et sä näe että mä oon kipeä! Et koske siihen! AAAAAIJ!
Elokuussa, mätäkuun aikaan, mies tuodaan paareilla sairaalaan. Hän on tajunnan rajamailla ja pystyy hädin tuskin puhumaan. Lääkäri katsoo epäuskoisena mustanlilaa ja reidenpaksuista haisevaa säärtä jonka verihyhmässä on kiinni pala verkkarinpunttia, sideharsorulla ja pala muoviputkea. Häissä jalka turposi nimittäin niin pahasti ettei putkea enää saanut pois. Näkee että palaa on yritetty sahata mutta lopetettu aina kun saha on reunoilta mennyt lihaan saakka. Lääkäri kohottaa katseensa miehen kasvoihin.
- Jaahas... että taas näitä tapauksia... Noh, ja mikäköhän sai arvon herran tulemaan sairaalaan?
- Muija käski.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti