Suuri osa maailman talouskasvusta perustuu elinkaareltaan surkean lyhyisiin tuotteisiin. Ostetaan halpa pesukone joka toimii muutaman vuoden, sitten siitä hajoaa yksi oleellinen osa, jonka vaihtaminen tulee liki yhtä kalliiksi kuin uuden pesukoneen ostaminen. Jolloin ostetaan uusi - tuttu tarina?
Itselläni on vielä kuvaputkellinen televisio, syvyystilaa se vaati hyllystä n. 70 cm. Uusien paksuus on muutaman sentin luokkaa. Mikä on saanut monen vaihtamaan vanhan "fat-screenin" pois - ymmärrän kyllä yskän. Mutta en ole vielä halunnut vaihtaa koska en pidä taulutelkkareiden kuvasta, niiden väreistä tai ruudunpäivityksessä tapahtuvasta blokkiutumisesta. Kuva ei näytä luonnolliselta.
Nyt led-tekniikka on, miellyttävämpänä ja virtaa säästävämpänä syrjäyttämässä vain muutaman vuoden ikäiset lcd- ja plasma-telkkarit ihmisten hyllyistä... anteeksi seiniltä. Pelkäänpä että aika moni päätyy suoraan kierrätykseen. Niiden vielä toimivien kuvaputki-telkkareiden viereen. Tai käyttökelpoisten mutta hitaiden tietokoneiden taakse. Tai yhä toimivien vhs-kuvanauhureiden päälle - sinne junttikapuloiden alle. Joiden ainoa puute lienee väsähtänyt akku, jonka korvaaminen maksaisi melkein yhtä paljon kuin uusi puhelin...
Jossain vaiheessa tämä loppuu, sen on kai jokaisen ymmärrettävä? Maapallolla on rajallinen määrä raaka-aineita, eikä niitä voi valmistaa lisää. Vaikka tehostaisi kaiken kierrätyksen äärimmilleen, tietyistä aineista tulee vääjäämättä pula.
Toinen reilunkokoinen viipale länsimaisesta talouskasvusta perustuu edelleen halvan raaka-aineen "saantiin" sekasortoisista kehitysmaista. Joissa valtaa pitää, ja raaka-aineita myy, pari heimoa tai yksi upporikas suku. Muun maan riutuessa hyperinflaatiossa ja nälänhädässä. Haja-äänet vaiennetaan viidakkoveitsillä niin että raajat lentelevät. Käsi ylös joka haluaa tätä meille kannattavaa kauppaa jatkaa? Vain omat kädet lasketaan.
Oma hyvinvointimme perustuu kuulemma siihen että tuonnin ja viennin suhde on mahdollisimman vientipainotteinen. Jolloin maahan virtaa enemmän rahaa kuin maasta ulos. Eli globaali talouskasvu on mahdottomuus? Jonkun rikastuessa jonkun on vastaavasti köyhdyttävä. Tällä hetkellä rikastuu Aasia, seuraavaksi Etelä-Amerikka. Eli Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat tulevina maksajina - epistäkö?
Jos emme voi elää maailmassa vailla talouskasvua niin aika pian meidän on opittava aineettomaan talouskasvuun. Jolloin kulutamme jotain muuta kuin vempeleitä. Mutta suurin este löytyy tavaroiden huumaavasta vaikutuksesta, uskomme kerta kerran jälkeen sen viimeisimmän version mullistavine ominaisuuksineen tekevän meidät lopulta onnellisiksi; vihdoin täyttävän kaikki tarpeemme. Eikö vain?
Suomessa vierailee tällä hetkellä mies joka on tienannut sata miljoonaa dollaria zumbaamalla; hikijumppaamalla latinomusiikin tahtiin pienet käsipainot käsissään. Ilmiöön kuuluu tietysti kaikenlaisen zumba-oheiskrääsän ostaminen, mielikuva on tärkeä. Zumbaamaan pystyisi ilmaiseksi vaikka alasti autiolla saarella, halot käsissään, muun perheen heilutellessa rytmikkäästi kookospähkinän kuoria joissa on soraa. Mutta kyllä se dvd:n opastuksella sentään on niin paljon mukavampaa. Tai Blu-ray:n, HD-tv:n sekä Dolby Digital 5.1 hifi-kotiteatterin välityksellä... kunnes ne hajoavat mysteerisesti heti takuuajan umpeuduttua. Pähkinät kehiin!
maanantai 26. huhtikuuta 2010
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Quis custodiet ipsos custodes?
Yritän kuumeisesti miettiä mikä olisi yhtä mautonta kuin paavi rukoilemassa pedofiilien uhrien kanssa - katolista kirkkoahan on ravisuttanut viimeiset vuodet järkyttävän laajat paljastukset sen pappien harjoittamasta systemaattisesta pedofiliasta. Mietin Harry S. Trumania taputtelemassa Hiroshimassa pahoin palaneita lapsiuhreja päälaelle ja sanomassa että kaikella on merkityksensä - ehkä se olisi.
Arveluihin että pedofiliaan houkuttelisi katolisen kirkon tiukka asenne seksiin - lähinnä siitä pidättäytyminen - katolinen tiedotuskeskus vastasi ettei näin suinkaan ole, vaan että homoseksuaalisuus altistaa pedofiliaan. Mikä on yhtä absurdi väite kuin että heteroseksuaalisuus voisi olla yhtenä hoitomuotona pedofiliaan.
Oikeat syyt löytynevät siitä että kirkko on kokenut elävänsä maallisten lakien yläpuolella, jolloin väärinkäytöksiä on käsitelty vain kirkon sisäisesti, nuhtelemalla harhautumisesta suljettujen ovien takana. Pelkäänpä myös että uhreja on peloteltu hiljaisuuteen helvetillä.
Mahatma Gandhin mukaan ihminen ei ole lähtökohtaisesti paha vaan hänen pahuutensa liittyy hänen asemaansa järjestelmässä - valta korruptoi. Olosuhteet jossa ihminen voi käyttäytyä kuten haluaa, vailla pelkoa rangaistuksesta tuo kieltämättä ihmisestä esille puolia joiden olemassaolosta tietämättöminä nukkuisimme paljon paremmin.
Henki ei oikeasti ole pennin väärti, tai sitten juuri sen verran mitä henkivakuutuksessa lukee. Ja pedofiilin uhriksi kelpaa kadulta siepattu, muutama tunti hoidossa oleva tai oma lapsi, puolison nukkuessa viereisessä huoneessa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että jokaisesta tulisi automaattisesti murhaaja tai pedofili tiettyjen palasten loksahtaessa paikoilleen. Mutta katolisen kirkon sisäisen järjestyksenpidon menetelmä on antanut meille osviittaa siitä mitä meille voisi tapahtua maailmassa vailla korkeampaa voimaa. Siis puolueetonta tuomioistuinta.
Usko katolisen kirkon rehabilitoitumiseen ei tule siitä että paavi rukoilee pedofiilien uhrien kanssa. Askelta lähempänä oltaisiin jos paavi antaisi poliisille esteettömän näyn kirkkoon. Ja kaikille laittomuuksiin syyllistyneille kardinaaleille, papeille, vahtimestareille ja talonmiehille langetettaisiin samat maalliset rangaistukset kuin muillekin. Armotta. Ylhäältäpäin näyttää nimittäin olevan yhteys pahasti poikki, vuosikymmenet jatkunut pedofilia saa itseasiassa epäilemään ettei siellä ole ketään. Tai sitten hän ei välitä.
En silti ole toiveikas. Uskon katolisen kirkon edelleen olevan kohusta huolimatta entisellään. Niin kauan kuin ei myönnä syyllisyyttään ei voi hyväksyä rangaistustaan. Ja ennen sitä ei voi rehabilitoitua. Käännöksen tekeminen vaikuttaakin yhtä todennäköiseltä kuin Paavin meneminen itseensä. Ilmeisesti muutama sisäinen muistio poltetaan - eikä savupiipusta tuleva pöllähdys ole valkoinen - ja tiedot koodataan entistä paremmin, yhä syvemmälle Vatikaanin holveihin. Ja muiden tekemien syntien tuomitseminen sekä ihmisten, markettien ja kotieläinten siunaaminen jatkuu - rinnakkain pedofilian kanssa.
Ehkä ihmiset ovat yllättyneitä seksuaalisista väärinkäytöksistä koska uskovia ihmisiä on pidetty moraaliltaan sellaisen yläpuolella? Näinhän ei selvästikään ole, sama kaava toistuisi ilmeisesti samassa mittakaavassa jokaisessa lokerossa mihin muulla yhteiskunnalla ei ole näkyvyyttä. Olisi itseasiassa suoranainen ihme ellei sellainen vetäisi pedofiileja puoleensa, etenkin verkostoitumaan. Se on se syy.
Quis custodiet ipsos custodes? - Kuka valvoo itse valvojia?
Arveluihin että pedofiliaan houkuttelisi katolisen kirkon tiukka asenne seksiin - lähinnä siitä pidättäytyminen - katolinen tiedotuskeskus vastasi ettei näin suinkaan ole, vaan että homoseksuaalisuus altistaa pedofiliaan. Mikä on yhtä absurdi väite kuin että heteroseksuaalisuus voisi olla yhtenä hoitomuotona pedofiliaan.
Oikeat syyt löytynevät siitä että kirkko on kokenut elävänsä maallisten lakien yläpuolella, jolloin väärinkäytöksiä on käsitelty vain kirkon sisäisesti, nuhtelemalla harhautumisesta suljettujen ovien takana. Pelkäänpä myös että uhreja on peloteltu hiljaisuuteen helvetillä.
Mahatma Gandhin mukaan ihminen ei ole lähtökohtaisesti paha vaan hänen pahuutensa liittyy hänen asemaansa järjestelmässä - valta korruptoi. Olosuhteet jossa ihminen voi käyttäytyä kuten haluaa, vailla pelkoa rangaistuksesta tuo kieltämättä ihmisestä esille puolia joiden olemassaolosta tietämättöminä nukkuisimme paljon paremmin.
Henki ei oikeasti ole pennin väärti, tai sitten juuri sen verran mitä henkivakuutuksessa lukee. Ja pedofiilin uhriksi kelpaa kadulta siepattu, muutama tunti hoidossa oleva tai oma lapsi, puolison nukkuessa viereisessä huoneessa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että jokaisesta tulisi automaattisesti murhaaja tai pedofili tiettyjen palasten loksahtaessa paikoilleen. Mutta katolisen kirkon sisäisen järjestyksenpidon menetelmä on antanut meille osviittaa siitä mitä meille voisi tapahtua maailmassa vailla korkeampaa voimaa. Siis puolueetonta tuomioistuinta.
Usko katolisen kirkon rehabilitoitumiseen ei tule siitä että paavi rukoilee pedofiilien uhrien kanssa. Askelta lähempänä oltaisiin jos paavi antaisi poliisille esteettömän näyn kirkkoon. Ja kaikille laittomuuksiin syyllistyneille kardinaaleille, papeille, vahtimestareille ja talonmiehille langetettaisiin samat maalliset rangaistukset kuin muillekin. Armotta. Ylhäältäpäin näyttää nimittäin olevan yhteys pahasti poikki, vuosikymmenet jatkunut pedofilia saa itseasiassa epäilemään ettei siellä ole ketään. Tai sitten hän ei välitä.
En silti ole toiveikas. Uskon katolisen kirkon edelleen olevan kohusta huolimatta entisellään. Niin kauan kuin ei myönnä syyllisyyttään ei voi hyväksyä rangaistustaan. Ja ennen sitä ei voi rehabilitoitua. Käännöksen tekeminen vaikuttaakin yhtä todennäköiseltä kuin Paavin meneminen itseensä. Ilmeisesti muutama sisäinen muistio poltetaan - eikä savupiipusta tuleva pöllähdys ole valkoinen - ja tiedot koodataan entistä paremmin, yhä syvemmälle Vatikaanin holveihin. Ja muiden tekemien syntien tuomitseminen sekä ihmisten, markettien ja kotieläinten siunaaminen jatkuu - rinnakkain pedofilian kanssa.
Ehkä ihmiset ovat yllättyneitä seksuaalisista väärinkäytöksistä koska uskovia ihmisiä on pidetty moraaliltaan sellaisen yläpuolella? Näinhän ei selvästikään ole, sama kaava toistuisi ilmeisesti samassa mittakaavassa jokaisessa lokerossa mihin muulla yhteiskunnalla ei ole näkyvyyttä. Olisi itseasiassa suoranainen ihme ellei sellainen vetäisi pedofiileja puoleensa, etenkin verkostoitumaan. Se on se syy.
Quis custodiet ipsos custodes? - Kuka valvoo itse valvojia?
torstai 15. huhtikuuta 2010
Tämä ei ole sitä miltä näyttää
Kun ihminen tiedotustilaisuudessa selittää että tämä ei nyt ole ihan sitä miltä näyttää, aletaan olla tapauksen loppukäsittelyvaiheessa. Housut ovat kintuissa, kamerakännykän tallentamana. Paska on levällään kaikkien nähtävänä ja poliittisista huohotuksista on ääninauhoja sekä puheluista tunnistetietoja. Selittely on turhaa, kaikki ovat jo muodostaneet mielipiteensä.
Mutta silloin ihminen kertoo - ilmeisesti pääasiassa itselleen - että kyllähän tämä näyttää aika pahalta mutta tosiasiat eivät aina ole sama asia kuin totuus. Ainoastaan minä tiedän koko totuuden, ja te näette vain median sensaatioversion, ajojahdin! Kaikkihan tätä tekevät, miksi vain minua vainotaan maan tavasta? Mikä teitä vaivaa!
Mikäkö? Eduskunnan ja hallituksen uskottavuus on mennyt aikoja sitten mutta mitään ei tapahdu, senkin teflon-oliot. Päätätte itse omasta vastuustanne ja puoluekavereidenne kohtalosta, meidän asioidemme lisäksi ja yli ajaen. Ja koska samaa kähmintää on tapahtunut oikealta vasemmalle, kaikki istuvat samassa veneessä. Ei ole oppositiota. Kukaan ei voi vaatia mitään, saati raottaa täkkiä koska silloin ilmoille livahtaa myös oma pieru.
Puhujakorokkeelle marssii päivittäin ylimielisiä puhuvia päitä. Jotka selittävät kaiken näkemämme toiseksi. Yhteydet vain näyttävät ilmeisiltä, totuus on vinkkelöity, lauseet irrotettu asiayhteydestä - väärin lainattu, laittomasti saatu fakta. Olemme yksinkertaisia kun emme tajua kokonaiskuvaa. Ja kiittämättömiä kun vaadimme rehellisyyttä, vaikka toinen on kaikkensa antanut yhteisen päätöksenteon vuoksi. Avioliitto on karilla, omat lapset vieraita ja terveys kuralla - maan etu on sen vaatinut. Ja me vaan intämme että haluaisimme tietää lentolipuista, sohvista ja lautakasoista! Oikeasti emme ole sen tiedon arvoisia, on omaksi parhaaksemme ettemme tiedä kaikkea - emme yksinkertaisesti osaa käsitellä totuutta! Miksei se mene perille?
Koska me olemme kasvaneet oikeassa maailmassa. Meille ei pokkuroida marketeissa ja siltojen avajaisissa kakkupala kädessä. Meitä ei mielistellä suu muikeana torilla eikä työtämme kehuta - koska meillä ei ole kenellekään mitään konkreettista annettavaa. Itseasiassa meille tarvitsee olla hädin tuskin siedettävä, kunnes olemme maksaneet.
Olemme oppineet lukemaan asioiden todellisen laidan rivien välistä, olemuksesta ja silmistä tulkitsemaan mitä suu ei sano. Eikä meillä ole mitään kollektiivista valhetta jota suojella - me kusetetaan umpimähkään. Jätetään naapurilta saatu satanen tilittämättä ja kerran oltiin sairaana koska oli krapula. Autotallin rakennamme lupaa pyytämättä ja poliisille jätetään osinkotulot laskelmassa huomioimatta. Joten erotamme kyllä valheen, näemme tilaisuuden ja tunnistamme sen tekemän varkaan.
Kenkä puristaa siitä että jäädessämme kiinni joudumme vastuuseen. Jolloin kannetaan seuraukset, maksetaan itkien korotetut jälkiverot ja kiroillen sakot. Tai pyydetään anteeksi naapurilta rajapyykin yöllistä siirtoa. Ja tunnustetaan ettei sukupuolitauti ehkä tarttunutkaan latvialaisen huoltoaseman vessanpytyn renkaasta. Me vain sanoimme niin koska emme osanneet ratkaisevalla hetkellä muuta. Ja sitten yksi valhe johti toiseen ja lopulta salailu oli raskaampi kantaa kuin itse erhe. Silloin ymmärsimme että on parempi kertoa kaiken. Jolloin kävi ilmi että muut olivat tienneet koko ajan. Valhe oli elänyt enää vain itsessämme ja itsellemme.
Jälkeenpäin emme voineet ymmärtää mitä oikeastaan olimme suojelleet kaikkina niinä raskaina vuosina. Itsearvostuksemme ei romahtanutkaan siihen tunnustukseen. Päinvastoin, sen jälkeen pystyimme aloittamaan puhtaalta pöydältä, ja entistä vahvempina. Toisilta yhteinen taival päättyi siihen, joku taisi saada potkutkin, ja jälkeenpäin kaikki näytti ennalta määrätyltä. Tuli uusi alku.
Mutta se siitä jäi, että valehtelun tunnistamme entistä paremmin, ja se muistuttaa meitä omastamme; ymmärryksessämme ei siis ole vika, vaan syy. Joten säästäkää meidät edes myötähäpeältä.
Mutta silloin ihminen kertoo - ilmeisesti pääasiassa itselleen - että kyllähän tämä näyttää aika pahalta mutta tosiasiat eivät aina ole sama asia kuin totuus. Ainoastaan minä tiedän koko totuuden, ja te näette vain median sensaatioversion, ajojahdin! Kaikkihan tätä tekevät, miksi vain minua vainotaan maan tavasta? Mikä teitä vaivaa!
Mikäkö? Eduskunnan ja hallituksen uskottavuus on mennyt aikoja sitten mutta mitään ei tapahdu, senkin teflon-oliot. Päätätte itse omasta vastuustanne ja puoluekavereidenne kohtalosta, meidän asioidemme lisäksi ja yli ajaen. Ja koska samaa kähmintää on tapahtunut oikealta vasemmalle, kaikki istuvat samassa veneessä. Ei ole oppositiota. Kukaan ei voi vaatia mitään, saati raottaa täkkiä koska silloin ilmoille livahtaa myös oma pieru.
Puhujakorokkeelle marssii päivittäin ylimielisiä puhuvia päitä. Jotka selittävät kaiken näkemämme toiseksi. Yhteydet vain näyttävät ilmeisiltä, totuus on vinkkelöity, lauseet irrotettu asiayhteydestä - väärin lainattu, laittomasti saatu fakta. Olemme yksinkertaisia kun emme tajua kokonaiskuvaa. Ja kiittämättömiä kun vaadimme rehellisyyttä, vaikka toinen on kaikkensa antanut yhteisen päätöksenteon vuoksi. Avioliitto on karilla, omat lapset vieraita ja terveys kuralla - maan etu on sen vaatinut. Ja me vaan intämme että haluaisimme tietää lentolipuista, sohvista ja lautakasoista! Oikeasti emme ole sen tiedon arvoisia, on omaksi parhaaksemme ettemme tiedä kaikkea - emme yksinkertaisesti osaa käsitellä totuutta! Miksei se mene perille?
Koska me olemme kasvaneet oikeassa maailmassa. Meille ei pokkuroida marketeissa ja siltojen avajaisissa kakkupala kädessä. Meitä ei mielistellä suu muikeana torilla eikä työtämme kehuta - koska meillä ei ole kenellekään mitään konkreettista annettavaa. Itseasiassa meille tarvitsee olla hädin tuskin siedettävä, kunnes olemme maksaneet.
Olemme oppineet lukemaan asioiden todellisen laidan rivien välistä, olemuksesta ja silmistä tulkitsemaan mitä suu ei sano. Eikä meillä ole mitään kollektiivista valhetta jota suojella - me kusetetaan umpimähkään. Jätetään naapurilta saatu satanen tilittämättä ja kerran oltiin sairaana koska oli krapula. Autotallin rakennamme lupaa pyytämättä ja poliisille jätetään osinkotulot laskelmassa huomioimatta. Joten erotamme kyllä valheen, näemme tilaisuuden ja tunnistamme sen tekemän varkaan.
Kenkä puristaa siitä että jäädessämme kiinni joudumme vastuuseen. Jolloin kannetaan seuraukset, maksetaan itkien korotetut jälkiverot ja kiroillen sakot. Tai pyydetään anteeksi naapurilta rajapyykin yöllistä siirtoa. Ja tunnustetaan ettei sukupuolitauti ehkä tarttunutkaan latvialaisen huoltoaseman vessanpytyn renkaasta. Me vain sanoimme niin koska emme osanneet ratkaisevalla hetkellä muuta. Ja sitten yksi valhe johti toiseen ja lopulta salailu oli raskaampi kantaa kuin itse erhe. Silloin ymmärsimme että on parempi kertoa kaiken. Jolloin kävi ilmi että muut olivat tienneet koko ajan. Valhe oli elänyt enää vain itsessämme ja itsellemme.
Jälkeenpäin emme voineet ymmärtää mitä oikeastaan olimme suojelleet kaikkina niinä raskaina vuosina. Itsearvostuksemme ei romahtanutkaan siihen tunnustukseen. Päinvastoin, sen jälkeen pystyimme aloittamaan puhtaalta pöydältä, ja entistä vahvempina. Toisilta yhteinen taival päättyi siihen, joku taisi saada potkutkin, ja jälkeenpäin kaikki näytti ennalta määrätyltä. Tuli uusi alku.
Mutta se siitä jäi, että valehtelun tunnistamme entistä paremmin, ja se muistuttaa meitä omastamme; ymmärryksessämme ei siis ole vika, vaan syy. Joten säästäkää meidät edes myötähäpeältä.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Kusti ei enää polje
Jos haluaa nähdä tulevaisuuteen voi lukea viime viikon lehden. Aprillipäivän jälkeisenä aamuna luin, epäuskoisena päivämäärää vilkuillen, lehdestä että Postilla on meneillään koe Anttilassa. Yli sadan ihmisen ja parinkymmenen yrityksen posteja ei enää kanneta päivittäin perille laatikkoon, vaan skannataan ja lähetetään internetin kautta vastaanottajalle. Paketit saa hakea itse automaatista pin-koodilla skannausrakennuksesta. Palvelu pelaa.
Niin siinä käy kun rakennetaan omakustannusperiaatteella valtakunnallinen palvelu josta kaikki ovat riippuvaisia ja sitten tehdään, osittain yhteiskunnan varoinkin rakennetusta monopolista, liikelaitos. Siitä tulee kannattava. Autokatsastustoimintakin on nykyään ruhtinaallisen kannattavaa. Paitsi palvelun ostajalle.
Postin palvelu on johdonmukaisesti huonontunut viimeiset parikymmentä vuotta, ja samanaikaisesti kallistunut törkeästi. Liikelaitoksista halutaan tottakai karsia kannattamattomat osat ja kehittää kannattavat vielä kannattavimmiksi - ei kai kukaan muuta odottanutkaan? Mutta onko se enää meidän Posti?
Ei, se on Itella. Mainostoimiston lanseeraama nimiäpärä jonka tarkoituksena lienee johdattaa ajatukset pois siitä, että kyseessä oli kerran palvelu joka takasi jokaiselle suomalaiselle yhtälaisen postinkulun, Suomen Posti. Kohtuuhinnoin ja säästä riippumatta posti kulki perille vaikka polkupyörällä. Kirjeet tuotiin perille avaamattomina, kirjesalaisuuden turvin. Rikkomuksesta voitiin tuomita vankilaan.
Nyt Kuldkepp ja Sillari nimiset henkilöt rakentavat Anttilassa suomalaisen postilaitoksen rakennusta, jossa anttilalaisten kirjeet tullaan aukaisemaan ja sähköisiksi muuntamaan. Niille kellä ei ole tietokonetta, Itella on valmis sellaisen lahjoittamaan, sekä ilmaisen laajakaistayhteyden - kuinka epäliikelaitosmaisen anteliasta. Ikäihmisille on vakuuteltu että systeemi on sekä helppokäyttöinen että varmatoiminen. Saatuaan tietokoneen he menevät vain kotiin ja kytkevät sen seinään ja voilà kaikki toimii! Näinhän ne kompuutterit, laajakaistat, modeemit ja palomuurit sekä ohjelmat pelaavat, juu...
Mikäli ongelmia tulee, heille on varattu oma palvelunumero jottei tarvitse jonottaa linjoilla kuten muut asiakkaat... hmm... eli jonotusongelman voisi siis halutessaan poistaa meiltä muiltakin?
Entä kirjesalaisuus? Sehän taataan varmaan samalla periaatteella kuin sentraali-santrojen aikoinaan kytkemissä puhelinkeskuksissa - sanotaan ettei saa. Perustuuko luottamustoive siihen että kyseessä on kuitenkin meidän Posti, eikä mikään Google? Itella ei ole pitkään aikaan ollut enää meidän Posti, se on pörssiyhtiö jota Google voisi halutessaan hankkia - ties vaikka ostaakin. Ja ihminen on ihminen riippumatta siitä mitä selässä lukee.
Seuraavaksi odotan että uudistusta perustellaan ekologisin perustein; tulee jakeluautoille vähemmän kilometrejä - ilmastonmuutostahan tässä ollaan pysäyttämässä. Vaikka päinvastaiselta näyttää. Tulee lisää uusia alati rikkoontuvia sähkölaitteita, niin postille kuin kotiinkin, sekä sähköä kuluttavaa serverikapasiteettia. Pilvin pimein lämmitettäviä ja sähköistettäviä skannausrakennuksia. Ja niihin varmaan halpatyövoimaa samalla kotimaisuusasteella kuin rakentamisessakin. Ja voin vain kuvitella, koko maan mittakaavassa, millaista työmäärää oikean postin saaminen oikean ihmisen sähköpostiin, kaikkine optisine lukuongelmineen ja yhteyskatkoksineen ja virheseurantoineen tulee aiheuttamaan. Nopeammin ja ekologisemmin kirjeet veisi varmaan perille autolla...
Mutta ei huolta, copywritereiden parhaimmisto on varmasti jo ongelmien kimpussa.
Oikeasti uudistusta kannattaisi vastustaa viimeiseen saakka - kaikkein viisainta olisi tukahduttaa idiotismi heti alkuunsa.
Niin siinä käy kun rakennetaan omakustannusperiaatteella valtakunnallinen palvelu josta kaikki ovat riippuvaisia ja sitten tehdään, osittain yhteiskunnan varoinkin rakennetusta monopolista, liikelaitos. Siitä tulee kannattava. Autokatsastustoimintakin on nykyään ruhtinaallisen kannattavaa. Paitsi palvelun ostajalle.
Postin palvelu on johdonmukaisesti huonontunut viimeiset parikymmentä vuotta, ja samanaikaisesti kallistunut törkeästi. Liikelaitoksista halutaan tottakai karsia kannattamattomat osat ja kehittää kannattavat vielä kannattavimmiksi - ei kai kukaan muuta odottanutkaan? Mutta onko se enää meidän Posti?
Ei, se on Itella. Mainostoimiston lanseeraama nimiäpärä jonka tarkoituksena lienee johdattaa ajatukset pois siitä, että kyseessä oli kerran palvelu joka takasi jokaiselle suomalaiselle yhtälaisen postinkulun, Suomen Posti. Kohtuuhinnoin ja säästä riippumatta posti kulki perille vaikka polkupyörällä. Kirjeet tuotiin perille avaamattomina, kirjesalaisuuden turvin. Rikkomuksesta voitiin tuomita vankilaan.
Nyt Kuldkepp ja Sillari nimiset henkilöt rakentavat Anttilassa suomalaisen postilaitoksen rakennusta, jossa anttilalaisten kirjeet tullaan aukaisemaan ja sähköisiksi muuntamaan. Niille kellä ei ole tietokonetta, Itella on valmis sellaisen lahjoittamaan, sekä ilmaisen laajakaistayhteyden - kuinka epäliikelaitosmaisen anteliasta. Ikäihmisille on vakuuteltu että systeemi on sekä helppokäyttöinen että varmatoiminen. Saatuaan tietokoneen he menevät vain kotiin ja kytkevät sen seinään ja voilà kaikki toimii! Näinhän ne kompuutterit, laajakaistat, modeemit ja palomuurit sekä ohjelmat pelaavat, juu...
Mikäli ongelmia tulee, heille on varattu oma palvelunumero jottei tarvitse jonottaa linjoilla kuten muut asiakkaat... hmm... eli jonotusongelman voisi siis halutessaan poistaa meiltä muiltakin?
Entä kirjesalaisuus? Sehän taataan varmaan samalla periaatteella kuin sentraali-santrojen aikoinaan kytkemissä puhelinkeskuksissa - sanotaan ettei saa. Perustuuko luottamustoive siihen että kyseessä on kuitenkin meidän Posti, eikä mikään Google? Itella ei ole pitkään aikaan ollut enää meidän Posti, se on pörssiyhtiö jota Google voisi halutessaan hankkia - ties vaikka ostaakin. Ja ihminen on ihminen riippumatta siitä mitä selässä lukee.
Seuraavaksi odotan että uudistusta perustellaan ekologisin perustein; tulee jakeluautoille vähemmän kilometrejä - ilmastonmuutostahan tässä ollaan pysäyttämässä. Vaikka päinvastaiselta näyttää. Tulee lisää uusia alati rikkoontuvia sähkölaitteita, niin postille kuin kotiinkin, sekä sähköä kuluttavaa serverikapasiteettia. Pilvin pimein lämmitettäviä ja sähköistettäviä skannausrakennuksia. Ja niihin varmaan halpatyövoimaa samalla kotimaisuusasteella kuin rakentamisessakin. Ja voin vain kuvitella, koko maan mittakaavassa, millaista työmäärää oikean postin saaminen oikean ihmisen sähköpostiin, kaikkine optisine lukuongelmineen ja yhteyskatkoksineen ja virheseurantoineen tulee aiheuttamaan. Nopeammin ja ekologisemmin kirjeet veisi varmaan perille autolla...
Mutta ei huolta, copywritereiden parhaimmisto on varmasti jo ongelmien kimpussa.
Oikeasti uudistusta kannattaisi vastustaa viimeiseen saakka - kaikkein viisainta olisi tukahduttaa idiotismi heti alkuunsa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)