Suuri osa maailman talouskasvusta perustuu elinkaareltaan surkean lyhyisiin tuotteisiin. Ostetaan halpa pesukone joka toimii muutaman vuoden, sitten siitä hajoaa yksi oleellinen osa, jonka vaihtaminen tulee liki yhtä kalliiksi kuin uuden pesukoneen ostaminen. Jolloin ostetaan uusi - tuttu tarina?
Itselläni on vielä kuvaputkellinen televisio, syvyystilaa se vaati hyllystä n. 70 cm. Uusien paksuus on muutaman sentin luokkaa. Mikä on saanut monen vaihtamaan vanhan "fat-screenin" pois - ymmärrän kyllä yskän. Mutta en ole vielä halunnut vaihtaa koska en pidä taulutelkkareiden kuvasta, niiden väreistä tai ruudunpäivityksessä tapahtuvasta blokkiutumisesta. Kuva ei näytä luonnolliselta.
Nyt led-tekniikka on, miellyttävämpänä ja virtaa säästävämpänä syrjäyttämässä vain muutaman vuoden ikäiset lcd- ja plasma-telkkarit ihmisten hyllyistä... anteeksi seiniltä. Pelkäänpä että aika moni päätyy suoraan kierrätykseen. Niiden vielä toimivien kuvaputki-telkkareiden viereen. Tai käyttökelpoisten mutta hitaiden tietokoneiden taakse. Tai yhä toimivien vhs-kuvanauhureiden päälle - sinne junttikapuloiden alle. Joiden ainoa puute lienee väsähtänyt akku, jonka korvaaminen maksaisi melkein yhtä paljon kuin uusi puhelin...
Jossain vaiheessa tämä loppuu, sen on kai jokaisen ymmärrettävä? Maapallolla on rajallinen määrä raaka-aineita, eikä niitä voi valmistaa lisää. Vaikka tehostaisi kaiken kierrätyksen äärimmilleen, tietyistä aineista tulee vääjäämättä pula.
Toinen reilunkokoinen viipale länsimaisesta talouskasvusta perustuu edelleen halvan raaka-aineen "saantiin" sekasortoisista kehitysmaista. Joissa valtaa pitää, ja raaka-aineita myy, pari heimoa tai yksi upporikas suku. Muun maan riutuessa hyperinflaatiossa ja nälänhädässä. Haja-äänet vaiennetaan viidakkoveitsillä niin että raajat lentelevät. Käsi ylös joka haluaa tätä meille kannattavaa kauppaa jatkaa? Vain omat kädet lasketaan.
Oma hyvinvointimme perustuu kuulemma siihen että tuonnin ja viennin suhde on mahdollisimman vientipainotteinen. Jolloin maahan virtaa enemmän rahaa kuin maasta ulos. Eli globaali talouskasvu on mahdottomuus? Jonkun rikastuessa jonkun on vastaavasti köyhdyttävä. Tällä hetkellä rikastuu Aasia, seuraavaksi Etelä-Amerikka. Eli Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat tulevina maksajina - epistäkö?
Jos emme voi elää maailmassa vailla talouskasvua niin aika pian meidän on opittava aineettomaan talouskasvuun. Jolloin kulutamme jotain muuta kuin vempeleitä. Mutta suurin este löytyy tavaroiden huumaavasta vaikutuksesta, uskomme kerta kerran jälkeen sen viimeisimmän version mullistavine ominaisuuksineen tekevän meidät lopulta onnellisiksi; vihdoin täyttävän kaikki tarpeemme. Eikö vain?
Suomessa vierailee tällä hetkellä mies joka on tienannut sata miljoonaa dollaria zumbaamalla; hikijumppaamalla latinomusiikin tahtiin pienet käsipainot käsissään. Ilmiöön kuuluu tietysti kaikenlaisen zumba-oheiskrääsän ostaminen, mielikuva on tärkeä. Zumbaamaan pystyisi ilmaiseksi vaikka alasti autiolla saarella, halot käsissään, muun perheen heilutellessa rytmikkäästi kookospähkinän kuoria joissa on soraa. Mutta kyllä se dvd:n opastuksella sentään on niin paljon mukavampaa. Tai Blu-ray:n, HD-tv:n sekä Dolby Digital 5.1 hifi-kotiteatterin välityksellä... kunnes ne hajoavat mysteerisesti heti takuuajan umpeuduttua. Pähkinät kehiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti