sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Quis custodiet ipsos custodes?

Yritän kuumeisesti miettiä mikä olisi yhtä mautonta kuin paavi rukoilemassa pedofiilien uhrien kanssa - katolista kirkkoahan on ravisuttanut viimeiset vuodet järkyttävän laajat paljastukset sen pappien harjoittamasta systemaattisesta pedofiliasta. Mietin Harry S. Trumania taputtelemassa Hiroshimassa pahoin palaneita lapsiuhreja päälaelle ja sanomassa että kaikella on merkityksensä - ehkä se olisi.

Arveluihin että pedofiliaan houkuttelisi katolisen kirkon tiukka asenne seksiin - lähinnä siitä pidättäytyminen - katolinen tiedotuskeskus vastasi ettei näin suinkaan ole, vaan että homoseksuaalisuus altistaa pedofiliaan. Mikä on yhtä absurdi väite kuin että heteroseksuaalisuus voisi olla yhtenä hoitomuotona pedofiliaan.

Oikeat syyt löytynevät siitä että kirkko on kokenut elävänsä maallisten lakien yläpuolella, jolloin väärinkäytöksiä on käsitelty vain kirkon sisäisesti, nuhtelemalla harhautumisesta suljettujen ovien takana. Pelkäänpä myös että uhreja on peloteltu hiljaisuuteen helvetillä.

Mahatma Gandhin mukaan ihminen ei ole lähtökohtaisesti paha vaan hänen pahuutensa liittyy hänen asemaansa järjestelmässä - valta korruptoi. Olosuhteet jossa ihminen voi käyttäytyä kuten haluaa, vailla pelkoa rangaistuksesta tuo kieltämättä ihmisestä esille puolia joiden olemassaolosta tietämättöminä nukkuisimme paljon paremmin.

Henki ei oikeasti ole pennin väärti, tai sitten juuri sen verran mitä henkivakuutuksessa lukee. Ja pedofiilin uhriksi kelpaa kadulta siepattu, muutama tunti hoidossa oleva tai oma lapsi, puolison nukkuessa viereisessä huoneessa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että jokaisesta tulisi automaattisesti murhaaja tai pedofili tiettyjen palasten loksahtaessa paikoilleen. Mutta katolisen kirkon sisäisen järjestyksenpidon menetelmä on antanut meille osviittaa siitä mitä meille voisi tapahtua maailmassa vailla korkeampaa voimaa. Siis puolueetonta tuomioistuinta.

Usko katolisen kirkon rehabilitoitumiseen ei tule siitä että paavi rukoilee pedofiilien uhrien kanssa. Askelta lähempänä oltaisiin jos paavi antaisi poliisille esteettömän näyn kirkkoon. Ja kaikille laittomuuksiin syyllistyneille kardinaaleille, papeille, vahtimestareille ja talonmiehille langetettaisiin samat maalliset rangaistukset kuin muillekin. Armotta. Ylhäältäpäin näyttää nimittäin olevan yhteys pahasti poikki, vuosikymmenet jatkunut pedofilia saa itseasiassa epäilemään ettei siellä ole ketään. Tai sitten hän ei välitä.

En silti ole toiveikas. Uskon katolisen kirkon edelleen olevan kohusta huolimatta entisellään. Niin kauan kuin ei myönnä syyllisyyttään ei voi hyväksyä rangaistustaan. Ja ennen sitä ei voi rehabilitoitua. Käännöksen tekeminen vaikuttaakin yhtä todennäköiseltä kuin Paavin meneminen itseensä. Ilmeisesti muutama sisäinen muistio poltetaan - eikä savupiipusta tuleva pöllähdys ole valkoinen - ja tiedot koodataan entistä paremmin, yhä syvemmälle Vatikaanin holveihin. Ja muiden tekemien syntien tuomitseminen sekä ihmisten, markettien ja kotieläinten siunaaminen jatkuu - rinnakkain pedofilian kanssa.

Ehkä ihmiset ovat yllättyneitä seksuaalisista väärinkäytöksistä koska uskovia ihmisiä on pidetty moraaliltaan sellaisen yläpuolella? Näinhän ei selvästikään ole, sama kaava toistuisi ilmeisesti samassa mittakaavassa jokaisessa lokerossa mihin muulla yhteiskunnalla ei ole näkyvyyttä. Olisi itseasiassa suoranainen ihme ellei sellainen vetäisi pedofiileja puoleensa, etenkin verkostoitumaan. Se on se syy.

Quis custodiet ipsos custodes? - Kuka valvoo itse valvojia?

Ei kommentteja: