Kaupasta oli kotiin kulkeutunut kaksi pakkausta saman valmistajan kananlihan suikaleita. Kun oli valmistuksen aika huomasin harmistukseni että toinen pakkaus sisälsi valmiiksi marinoituja suikaleita, vaikka molempien piti olla naturelleja. Ensinnäkin en halua maksaa siitä oranssista marinointimoskasta, ja lisäksi ruoka maistuu aina samalta valmiiksi maustettuja käytettäessä. Joten päätin pestä paskan pois. Hämmästykseni oli suuri kun laitoin sen pestyn lihan kaukalon, naturellin kaukalon viereen. Naturellissa oli kauniita vaaleanpunaisia tasarakenteisia kananlihan paloja, pestyssä oli kasa epämääräisiä slirvakkeita, nahkoineen ja kalvoineen. Värjätty kastike oli peittänyt kaikki raaka-aineiden värierot ja rakenteiden epätasaisuudet. Ja sitten paistettaessahan kaikki kananliha muuttuu vaaleaksi, joten seikkaa ei enää helposti huomaa. Kilohinta oli molemmissa sama, eli siitä oranssista limastakin peritään lihan kilohinta. Koska molemmat pakkaukset olivat saman painoisia, toisessa oli näin ollen huomattavasti vähemmän lihaa – ja vielä kakkoslaatuista.
Salamat silmistä lyöden päätin taas päivittää elintarviketietoni, vaikka se masentaakin joka kerta. Marinointivisva sisältää mm. ”aromivahvennetta”, oikealta myrkkynimeltään natriumglutamaatti. Sen väitetään aiheuttavan hermosoluvaurioita hypotalamuksessa ja heikentävän sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa sekä aiheuttavan allergisia reaktioita. Läski & näppylä-styrkkaria siis. Yritän välttää ainetta viimeiseen asti, olenkin korvannut sen menestyksekkäästi ruuanlaitossani lipstikalla, jota löytyy isoja määriä mm. lihaliemikuutioista, lihaahan niissä on vain noin 5%. Yhdellä puskalla lipstikkaa tyydyttäisi pienen kylän lihaliemi-tarpeen.
Joka toisessa leivässä on ”jauhonparannetta”, myrkkynimeltään stearyylitartraatti tai L-kysteiini, joka on osittain eläinperäistä. Ei sitä kuulkaa uskoisi eläintä syövänsä, kun paakkelsia mussuttaa! Anteeksi, nyt taisi mennä muutamalta vegaanilta pulla väärään kurkkuun. Seuraavaksi haluaisinkin sitten tylyttää lihansyöjien suosimien makkaroiden nitriitit ja nitraatit jotka voivat muuttua suolistossa syöpää aiheuttaviksi nitrosoyhdisteiksi. Upeaa, syöpämössöä elävässä luonnonsuolessa! Makkaroista löytyvät myös mystiset ”lihaan verrattavat aineet”. Kaverini työskenteli aikoinaan makkaratehtaalla sianpään kaapijana, joten minulla on harmaa aavistus mistä kudoksista on kysymys. No, mieluummin vedän, suu marrillaan ja silmät kiinni, sian poskiontelon sisuksia kuin edellä mainittuja yhdisteitä.
Se tosiasia että elintarvikkeisiin työnnetään täytteeksi, voiton maksimoiseksi, rehellisten raaka-aineiden sijasta, kaikkea proteiinihöttöä, tärkkelystä ja muuta paisuvaista, saa minut raivon partaalle. Kaupan marjakeitoissa on muutama prosentti marjoja, loppuosa on jotain muuta. Useimmiten halvinta mahdollista ”sellua”. Tuotteen kyseenalainen maku luodaan sitten jälkikäteen, aromeilla, makeutusaineilla ja hapoilla sekä näiden boostereilla. Hyi hitto!
Tauriinia esiintyy etenkin energiajuomissa. Luen Wikipediasta että ”tauriinia on suhteellisen helppoa valmistaa teollisesti. Lähtöaineena on 1,2-dikloorietaani eli etyleenidikloridi, jota saadaan öljynjalostuksen yhteydessä tuotetusta eteenistä liittämällä eteenimolekyyliin klooria”. Nami nami, voikohan sitä eteeniä juoda suoraan öljynjalostamon hukkaputkesta, jos ottaa kyytipojaksi klooria? Tukkaahan minulla on enää nimeksi muutenkin.
Muutamissa maissa ollaan vihdoin kieltämässä energiajuomat ala-ikäisiltä. Missä on Suomen paljon kehuttu holhousmentaliteetti, kun sitä kerrankin tarvittaisiin? Mielestäni kyse on modernista zombie-juomasta, joka sulattaa aivot ja saa aikuisetkin vaeltamaan lappu kourassa ja tyhjä katse silmissään, lähikaupan hyllyjen välissä itsekseen mumisten vailla selvää päämäärää. Elävinä kuolleina, kunnes löytävät virtahyllyn ja sutina voi taas alkaa.
Yöt ovat nukkumista varten, silloin jaksaa päivänsäkin ilman hyperboostereita. Ja jos valmistaa itse ruokansa, niin näkee mitä pataan menee. Se on sitä äitien ja isien tekemää, ja Sulo-enon suosimaa, aitoa oikeaa ruokaa! Eineksistä kelpaa käytettäväksi ainoastaan foliovuoka, minkä voi pestä ja täyttää esim. omalla makaroonilaatikolla. Pesussa käytetyt kumihanskat neuvon hävittämään asianmukaisella tavalla, tai tulee näppylöitä. Niin kuin minulle siitä marinaadista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti