Jari Sarasvuo hakee jälleen otsikoita toteamalla Taloussanomissa että suomalaiset tekevät liian vähän työtä: "Ihmiset eivät kerta kaikkiaan kestä näin matalaa peruskuormaa. Nehän masentuvat käsiin". Hänhän on aikaisemminkin toteuttanut huomiotalouden lainalaisuuksia, hankkimalla mediassa huomiota eriskummallisilla tempauksilla ja epäkorrekteilla lausunnoillaan. Ja huomion myötä hänen oma liikevaihtonsa kasvoi, mikä toi jälleen lisää huomiota. Eli toimii?
Talousneron oma lento tyssäsi kuitenkin ensimmäiseen kunnon matalasuhdanteeseen. Enkä ihmettele, hänen asiakkaansahan toimivat reaalitaloudessa, ja ilmeisesti heidän liikevaihtonsa syöksyi siinä missä muidenkin. Jarin komeista ja kalleista opeista huolimatta.
Sarasvuon lentorata muistuttaa kovasti pyramidipelin elinkaarta. Sarasvuo teki mahtavaa liikevoittoa, siitä uutisoitiin, ja asiakkaat ajattelivat menestyksen olevan monistettavissa. Ostettiin kuningas Midaksen kosketusta. Ja niin kauan kuin ostettiin, Sarasvuo teki aina vaan parempaa tulosta, josta taas uutisoitiin. Mikä toi Sarasvuolle jälleen uusia asiakkaita.
Bernie Maddoff onnistui muutamasta matalasuhdanteesta huolimatta tekemään sijoitusrahastollaan jatkuvasti hyvää tulosta. Vaikka hänen sijoittamiinsa yhtiöillä meni heikosti. Myöhemmin selvisi että Maddoff maksoikin tuotot vanhoille asiakkailleen uusien asiakkaiden sijoituksista. Reaalimenestystä ei koskaan ollut ollutkaan.
Sarasvuo osoitti lopulta itse ettei keisarilla ollut vaatteita - vai pitäisikö sanoa käytännössä toimivia aatteita. Mikäli teoria siitä että jokainen pystyy oikean valmennuksen avulla mihin tahansa, pitäisi paikkansa, on vaikea ymmärtää miksi yhtiöllä joka on täynnä sen opin valmentajia, menee huonosti heti suhdanteiden laskiessa - on konsultin tarpeessa. Mitä huomiotalouteen tulee, niin Sarasvuon pääoma onkin nyt kulutettu loppuun - susi-huudot on käytetty - ketään ei enää kiinnosta. Ja sitä että hän on viimeaikaiseen kehitykseen pettynyt ja kutsuu nyt negatiivisia otsikoita kirjoittavaa lehdistöä riistomediaksi, on kai pidettävä osoituksena siitä ettei Sarasvuo itsekään ymmärtänyt oppiensa kaikkia ulottuvuuksia. Että voimalla on aina vastavoima.
Hurmioituakseen Sarasvuon julistuksista täytyi haluta hurmioitua, olla alunperinkin samaa mieltä ja saada vääristyneelle kuvalleen gurun vahvistuksen. Muuten Potemkinin kulissien ohi näki lapsikin.
Nettihuutokaupoissa myydään nyt Sarasvuon Huomiotalous-kirjoja halvalla, mutta kukaan ei anna ensimmäistäkään tarjousta. Mistä voi päätellä että kyse oli lyhytaikaisesta hypestä, eikä ajan hammasta kestävästä opuksesta menestyksekkääseen johtamiseen.
Kirjassaan Sarasvuo esittelee ajatuksiaan ihmisyyden ydinolemuksesta, mm. toiveesta saada toteuttaa itseään tärkeämpää tarinaa. Tässä kohtaa Sarasvuo lähtee kuitenkin karkeaan itselähtöiseen yleistykseen. Unelmaa itseään suuremmista teoista pidetään itseasiassa pettyneen ja epävarman yksilön merkkinä. Tasapainoiselta ihmiseltä tuo tarve puuttuu usein kokonaan. Joten se että Sarasvuon kursseilla oli johtoporrasta tungokseen asti on kai lähinnä traagista?
Huomiota kuuluu saada lapsena vanhemmiltaan - varsinkin pojan isältään. Eikä tasapainoisia johtajia synny vakuuttelemalla pikakurssilla tasapainottomille heidän olevankin kaikkivoipaisia. Historiamme tuntee kyllä muutaman esimerkin mitä sellaisella aistiharhalla voidaan saada aikaiseksi.
Ennenkaikkea hyvään johtamiseen tarvittaisiin sisäistä onnea, sillä ulkoinen huomio on vain sen laiha lohtu. Siksi toivon että Jari löytää sen pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti