Loviisan kouluissa on harjoiteltu nälkäpäivää varten jo muutaman kerran. Uusi keskuskeittiö ei pystynyt arvioimaan menekkiä oikein, jolloin viimeiset jäivät ilman. Muutama neuvokas tilasi jopa pitsoja lähetillä kouluun.
Olen ymmärtänyt että ruoka valmistetaan aamuyhdeksältä ja että viimeiset syövät annoksensa puoli yhden aikoihin. Lienee selvää että se on turhaa, ravintoarvot nimittäin syöksyivät kello kymmenen jälkeen. Siihen verrattuna pitsakin on terveysruokaa, sehän syödään vartin kuluessa sen valmistumisesta.
Vaimoni syö kunnallisella työpaikallaan - tai ainakin yrittää. Ruoka on usein mautonta ja lihakastikkeen rakenne kiisselimäinen. Mikä viittaisi siihen että siihen laitetaan esim. maissijauhoa, rakennetta paksuntamaan. Hyvää lihakastikkettahan ei tarvitse suurustaa, se paksunee itsestään kun paistinpalat mureutuvat ja samalla niistä liukenee kollageenia ja pinnasta irtoaa syitä. Liuennut kollageeni pitää ihon kimmoisana ja parantaa verinahan kuntoa estäen mustelmien synnyn - se tekee vaareille ja mummuille gutaa.
Mutta usein kastikkeessa on lihaa vähänlaisesti, eikä sitä ole kypsytetty tarpeeksi. Ehkä se johtuu siitä että mainio kalopsi syntyy 4 tunnissa, jolloin valmistus täytyisi aloittaa joskus aamuviiden aikoihin.
Häpeän puna poskillaan vaimoni jakaa sitten asiakkailleen sitä ruokaa mitä ei itse saanut alas. Mutta asiakkaat ovat nälissään ja odottavat malttamattomina.
- Juu sitä riittää kaikille, on tossa vielä pohjalla, tulen kohta sinnepäin, hän rauhoittelee ja annostelee lihapalat tasan kaikkien kesken. Tiukille menee.
Onhan siinäkin nostalgiaa, palata mielissään lapsuuden pulavuosiin. Jolloin viimeinen jäi ilman ja keittoon kaavittiin vähän pettuakin, rakennetta paksuntamaan.
Voi tietysti ajatella että on taloudellista ja ekologista olla valmistamatta yhtään hukka-annosta. Mutta oman kouluni pihalla oli aikoinaan oma sika, jolle ylijäänyt ruoka syötettiin. Ja lopuksi syötiin se sika, jolloin tuli korkoa perunankuorillekin. Siitä on vaikea pistää paremmaksi.
Kaikki selvitykset graafeineen ja asiakastyytyväisyys-kyselyineen, ovelasti asetettuine vaihtoehtoineen, ovat teddykarvaista itsepetostamme varten, tarkoitamme muka omiemme parasta, vähäisistä resursseistamme huolimatta - maailman parhaassa maassa köyhyydellä on ahneen kasvot.
Vanhukset eivät yksinkertaisesti kehtaa kysyessä sanoa mitä oikeasti ajattelevat meistä - kuolemansa varttujista - osa myös pelkää jäävänsä kokonaan ilman ruokaa jos pullikoivat. Ihan oikeasti.
Ja lapset, joilta ei edes kysytä, kantavat jo nyt mukanaan syötävää kouluun. Kohta voidaankin todeta että kouluruoka on turha, kun niin harva sitä syö. Kevytmaitokin vaihdettiin ykkösmaitoon, siitä säästyy alle sentti per ateria. Mutta todellinen säästö tulee siitä, että puolet lapsista juo nyt mieluummin vettä kuin valkoista vettä. Vaikka heidän kasvavat luunsa huutavat kalkkia ja opiskelevat aivonsa rasvaa. He myös syövät vaarallisen vähän, koska ruoka ei maistu miltään. Joten todellinen säästö tulee - terveyden kustannuksella - siitä että mautonta ruokaa menee vähemmän kuin hyvää ruokaa. Näinhän ohjattiin ihmisiä käyttämään yksityisiä terveydenhuoltopalvelujakin. Huononnettiin julkista vaihtoehtoa.
Taloudellisesti lyhytnäköinen ja itseäänkin vahingoittava idiotismi saa huutamaan apua kädet levällään. Mutta yhtä hyvin voisi ymmärtäväisesti hymyilevän demokratiamme hätkähtämättä, mennä suoraan hirteen. Säästyisi nuorena näkemästä ja vanhana kokemasta - sekä muutama euro mukamas-rahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti