Mugaben lautakasa

Lapsuuden muistot ovat yllättäviä , hyvin yksinkertaisia asioita, ehkä jopa ohimennyt minuutti jolloin ei tapahtunutkaan mitään. Tai ikkunaan lentäneen linnun epätoivoiset siiveniskut nurmikolla törmäyksen jälkeen. Ei välttämättä niitä lastenjuhlia mitä vanhemmat olivat valmistelleet viikon, tai edes sitä hetkeä jolloin sai lahjan mitä aina oli toivonut.

Perjantai-iltaisin hiljaisuus sopii yleensä koko meidän perheelle, melua on jokaisella viikon aikana ollut liikaakin. Luen lehteä, vaimoni lukee lehteä ja neljäsluokkalainenkin lukee lehteä. Nuorempi leikkii kalsarisillaan etanaa, rullatun patjan sisällä. Havahdun siihen että neljäsluokkalainen on istunut hiljaa puoli tuntia lukien samaa lehteä, kun yleensä Aku vaihtuu vartin välein. Kysyn mitä hän lukee.
– Miehestä joka tuhosi Zimbabwen, Mugabesta, hän vastaa.
Huomaan että hän on löytänyt lehtikorista Hesarin kuukausiliitteen jonka ansiokkaassa artikkelissa valotetaan Zimbabwen kauhuja sekä niiden syitä. Kerrotaan yksityiskohtaisesti maan terrorista, ihmisten pahoinpitelyistä, silpomisista ja kidutuksista sekä vainoista ja massamurhista. Ensin säikähdän, kyseessähän on herkkä lapsemme jota on varjeltu maailman kauheuksilta lähes maanisesti, revitty hihasta kauheiden lööppien edestä kaupassa siitä asti kun oppi lukemaan, ja jonka kulmakarvat menevät kurttuun edelleen aina kun hän näkee Haisulin. Sitten huomaan että kolme neljäsosaa pitkästä jutusta on jo luettu. Ehkä on parempi antaa lukea loppuun, hyvä kirjoittaja yleensä sitoo langat yhteen loppukaneetissa. Ehkä paremmin kuin minä osaisin asiat selittää. Ja itse luettunahan pojalla on mahdollisuus käsitellä asiat oman ymmärrystasonsa kautta. Tv-uutisten kautta katsottuna se olisi kuin heittäisi uimataidotonta laiturilta veteen.

Kun juttu on luettu loppuun kysyn mikäli jokin jäi artikkelissa askarruttamaan?
– Isä, mikä on korruptio, hän kysyy?
Selitän että se on sitä että joku voi ostaa mieleisensä päätökset. Jatkan että Suomi on hyvä maa, täällä ei esimerkiksi poliisia voi ostaa, vaan uskaltaa aina kääntyä heidän puoleensa kun on hätä. Toisin kuin Zimbabwessa jossa korruptoitunut poliisi voi hakata pampulla jalkapohjiin, jälkiä jättämättä, niinkuin artikkelissa luki.
- Niin tai teloittaa, poika kommentoi.
- Mitä teloitus on, kuuluu etanankuoren sisältä?

Oma lukemiseni jää siihen. Keskustelemme lasten kanssa diktaattoreista, ja maailman epäoikeudenmukaisuuksista. Selitämme vaimoni kanssa että pakolaiset ovat sellaisia jotka ovat juuri tällaisten hirmuvaltiaiden kauheuksia paenneet tänne. Vanhemman alahuuli väpättää kun hän sanoo että kyllä meille vielä mahtuu. Ja että onneksi meillä on demokratia, ja Tarja Halonen. Ajattelen ettei muumimamma-nimitys ehkä niin kauhea olekaan – Bokassan ja Idi Aminin kaltaisten kannibaalipresidenttien rinnalla.

Sitten tulee se hänen lapsuutensa hetki jonka ainakin minä tulen aina muistamaan, ehkä hänkin. Näen hänen viattomista kosteista silmistään kuinka ovi raadolliseen maailmaan on raollaan. Hirveydet mitä ihmiset kykenevät toisilleen tekemään. Seuraavaksi näen hetken jolloin hän oivaltaa kuinka hyvä ja turvallista Suomessa on kuitenkin elää, valo palaa hänen silmiinsä. Me jatkamme keskusteluamme artikkelista ja tilanteen rauhoituttua kysyn mikäli vielä jokin mietityttää?
- Ei, kyllä siinä oli kaikki, heippa! hän huikkaa ja rientää leikkimään leegoilla. Ovi aikuisten maailmaan on jälleen kiinni.

Turvallista lapsuutta elävä kestää myös vähän turvattomuutta. Koska perusta on luja, löytyy uskoa oikeudenmukaisuuteen ja hyvyyteen, maailmassa jossa esiintyy myös pahuutta. Yhteiskunnan turvallisuudentunteen kannalta on tärkeää ettei poliisia voi lahjoa, tai toista ryöstää joutumatta edesvastuuseen. Tappamisesta pitää rangaista kovaa, ja oikeusjärjestelmän on oltava puolueeton. Demokratian on oltava lahjomaton.

Tämä nyt heille joiden mielestä yhden lautakasan penkominen, tai jonkun sohvakauppa-alennusten selvittäminen, on naurettavaa. Uskokaa minua, korruptoitunutta yhteiskuntaa ei kukaan meistä halua. Hattivateilta taisi naivisuus tosin karista jo - mutta taistella pitää.