Se on termi jonka itse keksin, en ainoastaan lainannut muiden sanoja ja laittanut kummalliseen järjestykseen. Mutta sitäkin olen toki kokeillut, kerran otin nimittäin netistä satunnaisgeneraattorilla sanoja. Järjestelin niitä kuusi tuntia, poistin eräitä ja lisäsin päästäni toisia. Kunnes olin ihan sekaisin ja koin sen ilmestyksen: ”Jos syöt kakun, voit silti säästää sen!”.
Ei olisi uskonut... ajattelin ensin. Mutta kun minä kerran sanoin niin, sitten kirjoitin sen ja lopuksi luin sen itse, niin kyllä se oli niin! Jumankekka... olin osunut henkiseen kultasuoneen.
Kun lausuin kyseisen ajatukseni, 3500 euroa maksavalla psykoluennollani, mummukuumeiset ponkaisivat pystyyn hurraamaan minulle. Olin niin otettu että elämää nähneet viisaat silmäkulmani kostuivat. Silloin suosionosoitukset meinasivat nostaa katon palkeiltaan. Annoin lauman hurrata kuusi minuuttia kunnes tyynnytin painamalla kämmenilläni ikäänkuin ilmaa alaspäin. Mummut löyhyyttelivät perässäni kämmenillään kuumia aaltoja hikisistä kauloistaan. Silloin minä sen tajusin! Olin tarjonnut heille sielun viilennystä! Oloni oli messiaaninen.
Ja puoliajalla se sitten tapahtui, annoin pääsymaksuille vastinetta. Mummut ahmivat kakkua... ja silti säästivät sen! Vyötäröillään!
Kylmät väreet kulkivat ruumiillishenkistä rintakehääni pitkin... olin vihdoin osoittanut sen todeksi. Kaikki olivat uskoneet ettei kakun syöminen ja säästäminen voinut olla mitenkään mahdollista. Ja sitten minä osoitin toisin sanomalla niin, minä pikkukaupungin poika. Minä Syvästi Tiedostava Ihminen.
Senhetkistä minua arvostavaa tunnetta en tule koskaan unohtamaan. Tunsin jonkinlaista henkistä sukupuoliyhteyttä (telekopulointia?), Andrew Wilesiin joka ratkaisi ratkaisemattomana pidetyn Fermat´n teoreettisen ongelman vuonna 1995. Paitsi että minä ratkaisin kakkuongelman ihan yksin. Wiles käytti monilta osin muiden matemaatikkojen pohjustuksia. Silti ratkaisun löytäminen vei häneltä seitsemän vuotta, minulta vain kuusi tuntia. Ja häntä pidettiin hulluna.
Ei ei ei! Ei ole totta! Henkinen Heureka! Näettekö yhteyden, minulta meni kuusi tuntia, häneltä seitsemän vuotta, nehän ovat peräkkäisiä lukuja! Holy soul! Vielä yksi luku ja niitä on kolme, ja tiedättekö mikä se silloin on? ... silloin se on kolminaisuus... KOLMINAISUUS!
Nyt on pakko rauhoittua – vähän saamalla luopua vai mikä se nyt oli? – kädetkin tärisee. Viimeinen numero... mikähän se oikein on? ... uijuijuuij... sepäs alkaakin k:lla... mutta enempää en voi nyt kertoa. Sillä se tulee seuraavaan kirjaani, sieltä sen voi lukea. Aiheena henkisesti repaleinen ihmiskunta, tiedostamaton ihmispolon sielu ja pelastajaminä. Henkinen kolminaisuus kolmellakymmenelläkolmella eurolla... siinähän sen nimikin on!
Oman henkisen kasvuni kohtaaminen uuvutti minut, nyt on pakko levätä hetki – maailman riekaleisten minäkuvien tähden. Ja heei... mitä vikaa siinä on että syvällä tiedostavuudellani saan aika reippaasti maallisuutta, myymällä ihmisille niiltä puuttuva henkisyyttä? - toikin kuulosti muuten mun suusta aika helkkarin hyvältä - taidanpa kirjoittaa siitäkin kirjan. Sitten naistenlehtiin ja telkkariin. Sitten kirjamessuille ja sen jälkeen taas naistenlehtiin ja telkkariin. Siellä minä sitten aivan ilmeisenä olen, silti kukaan ei ole näkevinään minua. Bisnesmiestä olohuonessanne.
Seuraavaksi aionkin rekisteröidä ja tuotesuojata sanan ”kasvu”. Jonka jälkeen kaikki jotka kasvavat joutuvat maksamaan siitä minulle.... Muhahhaahhaaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti