Karatessa, hyökkävän oma liikevoima käytetään hyväksi, riisuessa tämän
aseista. Ja Kungfutse taas sanoi, että viisas mies toimii ennen kuin puhuu ja
puhuu sen jälkeen toimintansa mukaisesti.
Poliittiset tuulet kääntyvät nopeasti ja arvaamattomasti. EU:n kannatus
Suomessa on nyt huippuluokkaa, kolossaalisista kustannuksista ja vaikeuksista
huolimatta. Ja perussuomalainen kenttä huutaa poliisia apuun, suitsiakseen itseensä
kohdistuvia vihapuheita. Haastajasta tuli siis puolustaja alle vuodessa ja
selkä sillassa kamppaillaankin yhtäkkiä kaikilla voimavaroillaan kannatuksen
menettämistä vastaan, sen sijaan että voitaisiin itse hakea pistevoittoa.
Kuinka tässä näin kävi?
Ruotsissa Mona Sahlin joutui aikoinaan eroamaan, koska oli ostanut
Toblerone-patukan veronmaksajien rahoilla. Kokoomuksen Ilkka Kanerva sen sijaan
voi hyvin jatkaa vankeustuomiostaan huolimatta, ilman suurempaa nettiraivoa ja
lehtigolgataa. Syytösvaiheessa todettiin että ihminen on syytön kunnes on
tuomittu. No nyt on tuomittu, mutta mikään ei muuttunut.
Kanervan pelasti ironisesti kuluneiden vuosien - vaalirahaskandaalin avulla
itse ratsastaneet - perussuomalaisten kansanedustajien omat toilalut. Herra
Hakkaraisen unissakävelyillä kun irtoaa nyt paljon mehukkaammat otsikot ja
aamiaispöytäkilarit kuin Kanervan unettomilla retkillä. Sellaista se populismi
on.
Entä ristiretki kaikenlaisen positiivisen syrjinnän lakkauttamiseksi? Tavoitehan
oli yksi keskeisimmistä perussuomalaisten vaaliteemoista, niin tärkeä että se
lisättiin ovelin sanakääntein puolueen ikiomaan rasismin vastaiseen julistukseen.
Josta ilmeisesti toivottiin jotain kaikkia puolueita sitovaa yleistyökalua kieli-
ja maahanmuuttopolitiikkaan. Miten sen kävi?
No aika nolosti. Koska toiseksi puolueen tukipilariksi muodostui syrjäseutujemme
palveluiden turvaaminen. Mitkä taas maksavat asukasta kohden enemmän kuin
taajamissa, mikä kiistatta on maaseudun positiivista syrjimistä. Ja se taas
tekee muusta positiivisen syrjinnän vastustamisesta yhtä uskottavaa, kuin
RKP:stä objektiivisen kielipolitiikan suhteen.
Ja miljardin euron kysymys kuuluu: kannattaisiko enemmistö suomalaisista
yhä EU:ta, mikäli perussuomalaiset eivät sitä vastustaisi? Kasvoiko kansallisromanttisesta
impivaaralaisuudesta kenties, mielellään kansainvälistyvän enemmistön mielissä,
se vaihtoehto minkä mikä tahansa muu voittaa, mihin hintaan tahansa?
PS:n tiedotusvastaava Matti Putkonen kirjoitti epätoivossaan toimituksille
avoimen kirjeen, jossa vuoroin haukkuu heidät ja vuoroin vetoaa heihin. Ei
tarvitse olla Kungfutse ymmärtääkseen, ettei sekään tule toimimaan. Ja Hommaforumin
perustajajäsenen sekä äärioikeistolaiseen Suomen Sisuun kuulunen Matias
Turkkilan palkkaaminen puoluelehden päätoimittajaksi - vailla aiempaa
toimittajakokemusta - pesemään puolueen rasismisyytösten tahrimaa julkisivua, kuulostaa
suorastaan itsetuhoiselta käyttäytymiseltä.
Media keräsi kaksi vuotta maltilla argumentteja, joita nyt syöttävät
perussuomalaisille takaisin; käytetään haastajan liikevoima hyväkseen, itseään
vastaan. Ja nettikin toimii samanlaisena peilinä: niistä muutamien PS:n
edustajien yleistävistä vihapuheista, esimerkiksi maahanmuuttajien muutamien
edustajien tekosista, kärsii nyt puolueen enemmistökin, kaikkia perussuomalaisia
yleistävän vihapuheen muodossa. Noin äkkiseltään ei voi tulla mitään muuta
mieleen kuin karman laki.
Se huono puoli tässä tietysti on, että kaikki ne vaikeat asiat, mitkä
perussuomalaiset nostivat ensimmäisenä pöydälle, ovat edelleen käsittelemättä.
Tai sitten on yksinkertaisesti olemassa syy, miksi kukaan ei aikaisemmin ole
käyttänyt esimerkiksi maahanmuuttokriittisyyttä tai "oikeaa"
suomalaisuutta vaaliteemanaan; tilanteesta voi ehkä poistua vaalivoittajana
muttei voittajana.
Politiikassakin tuntuu siis olevan Pandoran lippaita, joilla ei kannata kansansuosiota
kalastaa tai illuusiota suoremmasta päätäntävallasta yrittää myydä. Sellaiseen
voi sitten taas käyttää asioita, joiden maltillisen objektiivinen hahmottaminen
ei edellytä syvempiä ammatillisia pätevyyksiä tai ulottuvuuksia - kuten
esimerkiksi kansallispuun valinta.
Yksi on varma, ainoa mikä voi pysäyttää perussuomalaisten luisun, on
aktiivinen oma hyvä politiikka. Ja ennenkaikkea niin, että toimii ennen kuin
puhuu ja puhuu sen jälkeen toimintansa mukaisesti. 幸運!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti