Vappuaatto 2011, takana pari lasillista skumppaa, huomenna on työläisten juhla. Ystäväni Vesa esittää helpon mutta vaikean kysymyksen: mitkä ovat oikeastaan vihreiden pyrkimykset? Miten kaikki telluslaiset voisivat millään saavuttaa yhtä hyvän elintason kuin meidän, aiheuttamatta Äiti Maalle burnoutin?
Vaikka minulta puuttuu sekä mandaatti että syvä tietämys, ryhdyin kuitenkin aprikoimaan. Hmm... harva meistä on oikeasti idealisti. Tyly tosiasia on, että valtaosa äänestää lompakollaan. Eli eri puolueiden kannatus perustuu siihen, kuinka monen ihmisen elintasoon kyseisen puolueen linja lupaa kohennusta.
Vihreiden kannatus ei siis tule nousemaan merkittävästi, ennekuin vihreys tarkoittaa useammalle ihmiselle parempaa toimeentuloa. Niinkuin ei Köyhien puolue voi nousta valtapuolueeksi, ennenkuin valtaosa on köyhiä. Eikä luonnonsuojelusta voi tulla merkittävin globaali teema, ennenkuin tämä tulee rahallisesti kannattavammaksi kuin sen sivuuttaminen; ihosyöpä, hirmumyrskyt tai puhtaan veden puute kääntävät vaakakupin.
Raha on paperilappu johon on painettu sen arvo, suhteessa asuntoon, kulkuvälineeseen, ruokaan, juomaan tai lääkkeisiin. Mutta kaikki me sisimmissämme tiedämme, että paperilapun todellinen arvo on liki nolla, niinkuin timantinkin, jos ei kukaan sitä halua. Uskon että tällaiset tavaroiden vaihtovälineet on alunperin keksinyt ihminen jolla oli eniten ja halusi vaihtaa omaisuuttaan toisenlaiseen, mahdollisimman hyvällä vaihtosuhteella. Varattoman itse valmistamalle rahalle olisi naurettu.
Yleistä hyvinvointia luodaan rahalla. Ilman sitä, meillä olisi pelkkiä luonnonvaroja/-antimia, ei aids-lääkkeitä tai vanhainhoitoa; ihmisiä kuolisi massoittain sairauksiin, keskimäärin 35-vuotiaina. Juuri niinkuin kehitysmaissa tapahtuu.
Ei ole kuitenkaan vaikea ennustaa, että kun luonnonvarat/-antimet käyvät todella vähiin, rahan arvo muuttuu ja varallisuus lasketaan jälleen käyttötavaran mukaan; kottikärryt muuttuvat arvokkaammiksi kuin niihin mahtuva rahamäärä. Punavihreille ilkutaan usein, haluavatko ne muka takaisin omavarais- ja vaihtotalouteen? Vaikka juuri äärimmilleen viety kapitalismi ajaa siihen.
Syy sotiin ei löydy uskonnoista, uskonto on vain köyhän ja nälkäisen kanava, epäoikeudenmukaisuuden tunteen kanavoimiseen heihin joilla on enemmän. Nyrkki pystyssä huudetaan fariseusta, jiddahia ja kultaista vasikkaa. Ja yksilötasolla kolmekymmentä hopearahaa on monelle itseinhoinen vertauskuva siitä, mitä voi joutua elämässään valitsemaan; tarina kolmannesta lapsesta jolle ei riittänyt ruokaa, koska osa viljeltävästä maasta oli pakko myydä jotta kaksi muuta selviäisivät hengissä, monikansallisen pörssiyhtiön patentoiman sikahintaisen lääkkeen avulla. Katsoessaan sillä rahalla kasvatettavaa länsimaista hyvinvointia, mielessä käy varmaan monenlaista - ensimmäisenä tuskin kuitenkaan, että ilman sitä, lääkettä ei olisi ollutkaan.
Vailla katkeruutta, fatalistinen maailmankuva maistuukin vain terveelle ja kylläiselle. Siksi globaalin elintasoepäsuhdan ylläpito eduksemme, tulee tulevaisuudessa vaatimaan runsaasti rautaa rajalle ja mikäli ihmismassat lähtevät liikkeelle, tavallisille perheenisillekin kyvyn laittaa pihamaalla kuulan kalloon sille, joka yrittää tasata puntit. Koska olemme tappamisessakin uusavuttomia, ehdotankin pikaisesti kansalaisopistoihin Strömsö-henkisiä kursseja asiassa: "Kuinka tapat talossa ja puutarhassa, minimaalisin remontein - ruumiiden kierrättäminen on kasvimaalle fosfori-ekoteko".
On aika olennaista esittää itselleen kysymys, mihin kaikkeen on valmis, säilyttääkseen paremman asemansa. Ihminen joka ei halua pilata itseltään pieniä ylellisyyksiä - kuten huoleton lasillinen skumppaa - jättää kokonaan kysymättä.
Valvottavimmat kysymykset ovatkin juuri ne, joihin tietää jo vastauksen mutta haluaisi löytää toisenlaisen - tiedän Vesa tunteen. Vastaus kysymykseesi on: Missä ei ole tahtoa, ei ole tietä ainakaan.
1 kommentti:
Hassua että profiloit Vihreät ensisijaisesti luonnonsuojelupuolueeksi. Minusta näyttää pikemminkin siltä että Vihreät ovat moderni arvoliberaali kaupunkipuolue, jonka arvoista yksi on ympäristönsuojelu.
Otetaan vaikka esimerkiksi joukkoliikenteen tukeminen ja yksityisautoilun vastustaminen, jolla ei ole mitään faktista vaikutusta ympäristön kannalta. Toimiva (mutta kannattamaton) joukkoliikenne on lähinnä kivakivaa kaupunkilaisille.
Sen sijaan jos otamme jonkin konkreettisen ympäristöratkaisun, vaikkapa yksi ydinvoimala kaukolämpöön, voimme saada kerralla koko Helsingin hiilineutraaliksi kerralla ja ilman valtion tukiaisia(!!!). Tietenkin tämä tarkoittaa Helsingin Energialle tulojenmenetystä eikä ydinvoimaakaan voine käyttää, koska energia pitää tuottaa tuulivoimalla. Tuulivoima on sitäpaitsi ihanaa, koska melu- ja maisemahaitat, sekä uudet siirtolinjat koskevat korkeintaan joitain maalaisjuntteja ja mitäpä muutama kuollut lintu ja lepakko ketään haittaisi.
Kaupunkilaisia kiinnostaa valikoiva luonnonsuojelu juuri siitä syystä että liberaalit tarvitsevat jonkin kohteen, jolla ostaa omatuntoa ja mikäs sen ylevämpää kuin pelastaa luojan luomuksia pahuudelta. Eipä sillä ole väliä että vain hyvin marginaalinen osa Helsinkiläisistä on koskaan käynyt tai tulee käymään Pudasjärvellä. Allasta ei rakenneta koska muuten tulee paha mieli.
P.S. Olen Helsinkiläinen ja olen pitkään yrittänyt selvittää tätä zeitgeistiä joka värittää niin monien ajattelutapaa. Ei taida pienen ihmisen mielikuvitus riittää keksimään mikä ideologia ottaa seuraavaksi vallan. Ympäristövillitystäkään ei olisi voinut edes arvata vielä 30v sitten kaiken työläis- ja tehdasihailun keskellä.
Lähetä kommentti