Kaljatölkkejä ilmansaasteeksi asti

Hallitustunnustelut jatkuvat - meillä kotona siis. Katson aamu-uutisia ja luen lehteä samanaikaisesti. Lapset syövät aamupalaa.

- Joko on pääministeri valittu, huutaa 11-vuotias keittiöstä.
- Ei vielä, Portugalin tukipaketista kiistelevät edelleen.
- Tuleekohan Soinista pääministeri?
- Tuskin, pääministeri valitaan yleensä eniten ääniä saaneesta puolueesta. Se on tällä kertaa Kokoomus.

Poika on pitänyt Soinia - selväpuheisuutensa ansiosta - parhaana ehdokkaana, siitä asti kun yhdessä katseltiin sitä yhtä pääministeritenttiä. Lukijoilleni on tuskin mikään salaisuus etten erityisemmin perusta heidän poliittisesta agendastaan mutta kotona minulla on muutakin tekemistä kuin demonisoida, indoktrinoida lapsiani tai vaalihäviöstä katkeroituneena, väsätä kellarissa putkipommeja. Mutta kysyttäessä toki vastaan.

- Mitä mieltä sinä olet Portugalin tukipaketista, poika kysyy.

Riisun lukulasit ja laitan telkkarin kiinni, on arvokeskustelun aika. Tukipaketista tykkään kuin hammaslääkäristä mutta sen toteuttamatta jättämistä pelkään kuin juurihoitoa. Totuus on, että tämä mätä olisi pitänyt hoitaa ennaltaehkäisevästi, Kreikka ja Portugali eivät kertoneet tavoistaan totuutta. Karkkia oli syöty enemmän kuin lekurille kerrottiin, lekuri uskoi eikä kurkistanut suuhun. Nyt ovat molemmat hampaattomia ja naapurit lainaavat rahat ensiapuun. Vihaksi pistää meitä jokaista.
Mitä perussuomalaisten politiikkaan tulee, muotoilen lauseeni pojille huolella: He ajattelevat asian ymmärtääkseni niin, ettei tulisi auttaa muita ennenkuin kaikki oman maan asiat ovat kunnossa. Sitä kahdeksanvuotias pitää itsekkäänä. Lehdestä luemme yhdessä, että Pirkko Ruohonen-Lernerin mielestä Kreikka ja Portugali pitäisi kylmästi potkia ulos EU:sta. Mikä vuorostaan on suorassa ristiriidassa sen kanssa mitä koulussa opetetaan kavereiden kohtelemisesta.

Kerron että perussuomalaisen mielestä Suomen pitäisi myös irtaantua EU:sta ja pakollinen kouluruotsi lopettaa, euro vaihtaa markkaan jne. Pojat ovat selvästi muutoksia vastaan. Ei heille markka merkitse mitään ja muutenkin asioiden olisi hyvä olla niinkuin ne ovat aina olleet - heille. Se on yleinen mekanismi, samaltahan monesta tuntui euroon siirryttäessä.

Jatkan että persut haluaisivat myös irtaantua ilmastosopimuksista, oman teollisuutemme kilpailukyvyn parantamiseksi suhteessa niihin jotka rajoituksiin sitoutuvat. Pojat katsovat minua kuin hullua ja huomaan jopa häpeäväni edellistä lausettani. Kouluissahan on nykään omat ympäristöohjelmat: säästetään, kierrätetään ja lajitellaan. He pitävät sellaista itsestäänselvänä ja siitä laistamista... niin, jälleen kerran röyhkeän itsekkäänä.
- Soini varmaan itse heittelee tyhjiä kaljatölkkejä auton ikkunasta, sanoo 8-vuotias tuohtuneena.
Mielikuva kampanjapäällikkö Matti Putkosesta, Soinin vaalikiertueen juoppokuskina kieltämättä hymyilyttää mutta sanon että tuskinpa sentään ja että päästösopimus on aika paljon laajempi asia.

Matkalla töihin käyn mielessäni vielä asiat päässäni läpi - tuntuupa hyvältä - saan tuollaisesta keskustelusta paljon enemmän irti kuin seuraamalla viikkokaupalla jatkuvaa poliittista kabinettipeliä, josta ei ota pirukaan selvää mitä kunkin puolueen lopullinen ideologia on. Kaikki ajattelevat vaan kannatustaan ja sen mukaan määräytyvää puoluetukeaan - idealismi on kuollut. Lapselle on helpompaa, raha ei merkitse vielä niin paljon.