Ihmetyttää. Gustav Hägglundin henkilökohtainen kauneuskäsitys päätyi viikoksi etusivuille. Vaikka ongelman todellinen ulottuvuus on kenen tahansa ahteria paljon laajempi: tyttöjen ja naisten saavutusten vähättely/sivuuttaminen liki täydellisessä yhteiskuntakonsensuksessa.
Suomen naiset voittivat kenraalin pyllypuheiden aikaan pronssia MM-jääkiekossa. Teksti-tv:ssä tapahtumaa ei selostettu rivin rivillä, pelkällä tuloksella. Nyt kun miehet pelaavat jääkiekkoa, lähetys alkaa vähintään puoli tuntia ennen ottelua. Paikalle on lennätetty kokonainen kisa-studio ja otteluiden sekä pelaajien pienimpiäkin ominaisuuksia märehditään tuntikaupalla, neljänkin miehen voimin. Miksi tällainen epäsuhta?
Voidaan tietysti ajatella, että koska miehet pelaavat "paremmin" ja voittaisivat naiset helposti. Että ihmiset haluavat nähdä lajikohtaisesti taitavinta urheilua. Mutta miesten voitto nyt johtuisi vaan siitä, että miehet ovat luoneet lajit omia vahvuuksiaan hyödyntävästi - niinkuin työelämän organisaatiotkin. Miesten joukkueurheilu kun on liki poikkeuksetta sellaista, että ollaan kahdessa ryhmässä ja peliväline on tarkoitus toimittaa vaikka väkisin vastustajien puolustamaan maaliin. Pari tuntia tönitään ja ähkitään, kaikki saman juipulan kimpussa.
Mutta mitä jos sukupuolet pelaisivat vastakkain mitä tahansa, naisten ominaisuuksia hyödyntävillä säännöillä? Esimerkiksi niin, että pelataan 10 minuutin jaksoissa joiden välillä kone muuttaa sattumanvaraisesti sääntöjä. Ja uudet täytyy sisäistää kuulemalta, kahdessa minuutissa, jonka jälkeen ottelu jatkuu, virheestä pihalle -periaatteella.
Tai niin, että joukolle ihmisiä annetaan esimerkiksi kylmäkalle. Sääntöjä, tai pelin muotoakaan ei selitetä. Kahden tunnin päästä useimmat ovatkin ymmyrkäisinä lähteneet. Sitten kolmen vuoden kuluttua, tuomari soittaakin yllättäen ovikelloa ja kysyy: Missä se kylmäkalle on?!
Kamppailu-urheilussa ei saisi koskettaa toista lainkaan, kaikki muu olisi sallittua. Osa otteluista käytäisiin ehkä pelkästään tuijottamalla mutta pääosa varmasti verbaalisesti. Niin tai näin, tuomareita ei edes tarvittaisi, mattopaini on sitten taas miesten heiniä.
Moniottelu olisi nimensä mukainen mutta kaikki lajit oteltaisiin samanaikaisesti: sudoku, lukeminen ja hulavanteen pyörittäminen. Yksi hämmästyttävimpiä naisten bravuureja on juuri "multi-tasking", eli mielen moniajo. Mutta koska urheilulajit ovat miesten keksimiä, niissä ei sellaista edes esiinny vaan toiminta on rajoittavan suoraviivaista. Pelikenttä on aina neliskulmainen ja vain yksi ihminen voi pitää pelivälinettä kerrallaan, jota sitäkin on aina vain yksi kappale. Hurjimmillaan miesten luovuus on tainnut olla shakkia (päihtyneenä?) keksiessä. Laudalla on ihmisiä, rakennuksen irrallinen osa sekä hevonen joka liikkuu aina kaksi askelta yhteen suuntan ja yhden sivulle. Täysin epäuskottava etenemistapa sanon minä, jalathan siinä sotkeentuisivat.
Naiset tuunaisivat ehkä kuitenkin lautaa vielä vaikkapa yhdellä aasilla, joka liikkuisi totaalisen mielivaltaisesti, tai sitten ei lainkaan. Tai tarhakiusatulla pythonilla, joka voisi mennä muiden nappuloiden välistä ja kuristaa hengiltä kolme vastustajan nappulaa kerralla, mutta vain kerran per peli, sitten täytyy sulatella. Psykiatri olisi pehmeä nappula joka selittäisi muille nappuloille miksi toinen nappula teki kuten teki. Ja haiseva trubaduuri, ihan jostain muusta puusta veistetty renttupala, joka selviäisi kerta toisensa jälkeen valehtelemalla suloisesti. Paitsi jos vastapuolen kuningattaren kanssa ruutua jakaessaan, sattuu kuningas tulemaan viereiseen ruutuun... Monisäikeistä draamaa!
Mies istuukin aina samassa paikassa, koska siinä oli turvallista eilenkin. Ennen säästyi karhun raatelulta, nykyään auringon paistamiselta silmään kello 20.50 Urheiluruudun aikaan. Tuttu on hyvä. Jos vuoden kuluttua nojatuoli siirretään, mies pyllähtää lattialle, jonka jälkeen etsii raivoissan turhaan, edelleen samassa huoneessa olevaa tuoliaan.
Varsinkin äideillä on ihmeellinen kyky muuntautua ja toimia kaukaa viisaasti, jo siinä vaiheessa kun päämäärä on vielä täysin sumea. Miehen - joka ei näe motivoivaa palkintoa - on sitä todella vaikea ymmärtää mutta aivan pakko ihailla. Aplodien paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti