Tapahtuipa eteisessämme kuusi vuotta sitten: Silloin viisivuotias poikani ravaa edestakaisin huoneeseensa etsien tarpeellisia tavaroita. Lattialle on levitettynä neliskulmainen liina josta on tarkoitus sitoa nyytti kepin päähän. Hän on muuttamassa kotoa.
Mukaan tarttuu pari pehmoeläintä, t-paita, muutama keksi ja taskulamppu. Sitten nyytti kasaan ja kepin nokkaan... hetkinen, hän keskeyttää pakkaamisen.
-Yksi asia unohtui.
Tomerin askelin ja silmäkulmat kurtussa hän suuntaa keittiötä kohti. Minä seuraan uteliaana perässä. Keittiön laatikosta lähtee näköjään mukaan vielä voiveitsikin.
- Mitähän sinä tuolla meinaat tehdä?
- No, jos metsässä tulee vaikka karhu vastaan!
- Niin meinaat sitten tappaa sen voiveitsellä?
- Aivan oikein!
Hetken päästä istumme alas ja kerron että ikävä kyllä, karhu taitaisi syödä pojan aamupalaksi ja kaivella sen jälkeen voiveitsellä hampaitaan. Sanon etten haluaisi hänen ihan vielä muuttavan kotoa, mutta etten kai voi hänen lähtöä estääkään. Sitten kysyn onko hän nyt lähdöstään ihan varma, ulkona on aika kylmäkin ja tunnin päästä pimeä? Pikkuhiljaa pojan kiukku laantuu ja tunnin kuluttua rakennamme taas legoilla. Hän on saanut protestinsa ja minä olen hiukan myöntynyt.
Ymmärrän kyllä eduskuntavaalien tuloksen. Olen itsekin puhunut protestin puolesta ja ilmassa leijuneen ylimääräisen jännitteen aiheuttama salama nyt valitsi tällä kertaa tiekseen Timo Soinin suave-kukkulat, kulkien rippipuvun prässivekkien kautta, lopulta paksuista kumipohjallisista kengistäkin läpi, syvälle suomalaiseen mustaan multaan. Irvistys oli sen mukainen.
Osasyy löytyy varmasti siitä, ettei ketään koskaan asetettu edes moraaliseen vastuuseen vaalirahoitus-skandaalissa. Vanhanen erosi "vapaaehtoisesti" jalkapipin vuoksi ja Kaikkonenkin valittiin uudestaan. Eikä vyyhdillä tai maan tavalla sitäpaitsi voi olla yhdet kasvot, joten kai vaalien lopputulos oikeudenmukainen sitten olikin? Koko vanha valta on turpa veressä.
Itse olisin silti toivonut, että muutoksella olisi ollut toisenlaiset kasvot, jolloin olisimme voineet siirtyä sulavasti kähminnän jälkeiseen aikaan. Eikä nytkyen takaisin aikaan mikä sitä edelsi ja pohjusti; Suomen poliitikoiden ja liikemiesten sisäsiittoiseen talousmarkkinaan: devalvaatiomarkka-aikaan.
Aikaan jolloin kosketuspinta eri kulttuureihin oli lähinnä kirjaston ja keihäsmatkojen varassa. Neekerikrääsää (made in Hong Kong) tuotiin kyllä matkalaukuissa mutta oudot heimorituaalit saivat mieluusti jäädä Mambolaan. Sillä Suomessa taide ja esineet ovat puhtaita ja kirkkaita kuin Iittalan lasi. Ainoat hyväksyttävät nokinaamat näillä main olivatkin Pertti ja Ritva, pienessä noloutta lieventävässä tuiskeessa lapinkasteella. Ja fennoramadan on edelleenkin kovin tuliliemipainotteinen.
Entä uusi laatu? Soinin jälkeen on pitkä rivi pisteitä. Sitten tulee Kike Elomaa (n. 13.000 ääntä), entinen bodari ja vuonna 2003 silloisen aviomiehensä kanssa ns. Elomaa- talousrikosjutussa tuomittu. Eivätkös ääniharavat yleensä ole enemmän tai vähemmän oikeutettuja ministerinsalkkuun? Miten olisi siis Kikelle valtiovarainministerin salkku? Sillä hallitukseen persujen on mentävä ja ministerit on laadusta riippumatta löydyttävä.
Uskon että moni persuja äänestänyt haluaa edelleen elää monikulttuurisessa ja - kielisessä maassa sekä eurooppalaisessa yhteisössä. Mutta antoivat neljäksi vuodeksi mandaatin vähän muullekin - sellaista sattuu, kiukuspäissään nyyttiä pakatessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti