Katselemme poikieni kanssa vaalitenttiä, johon on kutsuttu neljän suurimman puolueen mahdolliset pääministeriehdokkat. 8-vuotias ilmoittaa ettei tykkää kun tuomareille huudetaan ("Saanko minä puhua loppuun?!") ja haluaisi mieluummin kuulla iltasadun - enkä moiti. Ja kuinka ollakaan, meillä on yksi Grimmin satu kesken, joten siihen siirtyminen Suomen sosiaalipolitiikasta käy saumattomasti...
Koska 11-vuotias on selvästi kiinnostunut aikuisten ärtyneenpuoleisesta egokinaamisesta, annan katsoa. Myöhemmin kun palaan iltasadun parista, kysyn tunnelmia.
- No, kuka on pärjännyt parhaiten?
- Se vihreiden edustaja, poika vastaa.
- Vihreät eivät ole tässä mukana, tarkoitatko Kataista?
- Ei Katainen, vaan se toinen mies. Se iso. Se vaikuttaa pätevältä
- Ai Soini?
- Joo, just se Soini. Se puhuu kuin mufa. Että tämä tämä ja tämä ei toimi ja sitten se kertoo mitä pitää tehdä. Että jos ei järkipuhe auta niin järki on taottava.
Poika lyö sanojensa painoksi vielä nyrkillä kämmeneen.
- Jaa, mutta entä Portugali, pitäisikö heille nyt lainata rahaa? Vai antaa vaan mennä konkurssiin?
- Kyllä heitä varmaan pitää auttaa, poika aprikoi huolella. Vaikka ovatkin itse hoitaneet talouttaan huonosti. Silti pitää auttaa ainakin alkuun. Niinkuin opetellaan ajamaan pyörällä. Kun otetaan apupyörät pois, siinä on joku toinen tukemassa vähän matkaa. Kunnes oppii pysymään pystyssä itse.
- Niin, niin se taitaa kuule vähän olla.
Sitten alkaa Soini taas puhua ja pojan puhe keskeytyy. Silmät fokusoituvat ruutuun ja välillä hän jopa nyökkää, Soinin itsevarma ja yksinkertaistava tapa esittää asioita näyttää herättävän pojassa turvallisuuden tuntua. Hän saa vaikeatkin asiat näyttämään helpoilta.
- No, mutta kuka on ollut huonoin?
- Tuo vaalea nainen... Urpiainen.
- Kuinka niin?
- No kun se alkaa aina lörpöttelemään ja paasaamaan niin että muut joutuvat keskeyttämään. Sillä ikään kuin hirttää kaasu kiinni. Urpiaisella taitaa olla puheripuli.
- Entä Kiviniemi?
- Kyllä sekin ihan hyvin puhuu. Muttei niin selvästi kuin Soini.
- No mitäs tykkäät Kataisen violetista solmiosta?
- Se on kyllä hyvä. Yleensä niillä on vaan joku tummansininen. Tuo erottuu, se on aika rohkea.
- Entä mitä Portugalin kannattaisi nyt tehdä itse?
- Palkkoja täytyisi alentaa ja veroja nostaa.
Poika pitää kämmeniä vaakasuorassa edessään ja laskee vasenta kämmentään samalla nostaen oikeaa, kunnes ovat samassa tasossa. Ele on yksinkertainen ja tehokas, miljardit ja näiden kerrannaisvaikutukset vaan sekoittavat ihmisen.
- Menot ja tulot pitäisi saada balanssiin, hän jatkaa
Siihen on helppo yhtyä, vaikka koko aihe on laajuudessan ja moniulotteisuudessaan oikeasti uuvuttava. Poikakin haukottelee ja järkevänä toteaa, että täytyisi varmaan mennä nukkumaan, jotta jaksaa huomenna kouluun. Toivottelenkin hyvää yötä ja esitän vielä viimeisen kysymyksen.
- Kukas noista olisi nyt sitten sopivin Suomen pääministeriksi? Kuka pärjäsi parhaiten?
- Njaa... kyllä se on se iso. Se pätevältä vaikuttava kaveri.
Iso kosketusnäyttö studiossa näyttää, että vaaliväittelyä seurannut Suomen kansa näki asian samoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti