Seuraan tarkasti 11-vuotiaan poikani ilmeitä, hänen purressa hermostuneesti sormenpäitään. Katsomme Valassotaa, eläinaktivisteista kertovaa ohjelmaa, jotka toiminnallaan yrittävät estää japanilaisten valaanpyynnin. Aktivistien pienemmästä pika-aluksesta on loppunut polttoaine ja se kelluu liki toimintakyvyttömänä. Japanilaisten harppuuna-alus Shonan Maru 2 ohittaa heidät läheltä ja poistuu horisonttia kohden. Silloin Ady Gilin miehistö menee kannelle, venyttelemään jalkojaan. Vähän ajan päästä yli kymmenen kertaa isompi harppuuna-alus ilmestyy uudelleen kuin tyhjästä. Noin 50 metrin päässä se tekee yhtäkkiä koukkauksen kohti ja murskaa lasikuituisen Ady Gilin teräksisen keulansa alle. Kuolonuhreilta vältytään vain satumaisella tuurilla. Ady Gil alkaa upota.
Kumpikaan meistä ei sano hetkeen sanaakaan. Itse olen osin tarkoituksella hiljaa, haluan nähdä poikani reaktion neitseellisenä. Seuraavassa kuvassa japanilainen ministeri syyttää tapahtuneesta aktivisteja, jolloin poikani suunpielet kiristyvät ja otsa menee kurttuun. Kyllä hän näki.
Hänen oikeudentajunsa on vahva ja sen muodostumisen seuraaminen äärimmäisen kiinnostavaa. Kamppailen tosin jatkuvasti itseni kanssa, kuinka paljon vaikutan sen kehittymisen suuntaan. En halua kouluttaa hänestä minkään ideologian soturia, vaan että hän valitsee suuntansa ja tiedostavuutensa asteen itse. Kirjastosta lainaamamme kirja ydinvoimastakin oli tieteellisen neutraali. Silti hän takertui heti ydinjätteeseen jonka hänen huolekseen jätämme. Tiedän hyvin, että saatan muutaman vuoden kuluttua joutua perustelemaan yhtä sun toista, kuten railakasta naudanlihansyöntiäni sekä talomme huoletonta lämmittämistä aineella joka kohta loppuu kesken. Sittenhän yritän tai muutun, hyvä kasvatus on kaksisuuntainen.
Hänen kysyessä kantaani eri asioihin, vastaan rehellisesti - siinä mielessä tietysti vaikutan häneenkin. Minun on väitetty aivopeseväni lapseni, millä kai tarkoitetaan että siirrän heille omia arvojani. Se on saanut minua tarkkailemaan itseäni ja miettimään koko mekanismia - ja hyvä niin. Mutta mitä voisin tehdä toisin? Valehdella oma kantani, kieltää lainaamasta joitain kirjoja tai pimittää tiettyjä luonto-ohjelmia? En pysty. Jos aivoja kerta pestään, suosin kirjopyykkiä. Ja jos värjää niin värjää.
Japanilaiset väittävät pyytävänsä valaita ainoastaan tutkimustarkoitukseen, mutta helikopterin kuva näyttää aluksen joka pystyy viipaloimaan ja pakkaamaan ruuaksi joka päivä kymmenen valasta, jotka pyydetään viiden harppuna-aluksen voimin. Valaiden vointia aiotaan siis tutkia niin perusteellisesti että viimeinenkin kuolee?
Poikani kuvaa japanilaisista uhanalaisten eläinten tappajina, täydentää heidän hölmöt tv-kilpailuohjelmansa. Joissa yksi kilpailija saattaa liukastua öljyttyyn puomiin ja lyödä kiveksensä, jolloin muut kaakattavat kuorossa ja heittävät tätä kananmunilla kunnes tippuu allaolevaan liejuun. Yritän selittää etteivät kaikki japanilaiset ole samanlaisia mutta pelkään ettei hän tule koskaan katsomaan heitä kunnioittaen. Sekin olisi korjattavissa, Japanin hallitus voisi ottaa lusikan kauniiseen käteen ja lopettaa valaanpyynnin. Siis aikuisten oikeasti lopettaa.
Ja mikäli YK:n intressissä olisi olla vakuuttava, he määräisivät pyynnistä sellaiset sanktiot että se loppuisi. Minä en aio pojalleni selitellä ja myötäillä maailmanjärjestön munattomuutta tai rahajäykisteistä selkäranka. Kerron niinkuin asia mielestäni on, Japani maksaa 19,63 % YK:n rahoituksesta ja tekee mitä lystää.
Kumpikaan meistä ei ainakaan aio leikkiä ettemme näe mitään. Ja koska mikään ei muuten muutu, meille ei jää kuin ymmärrys ja kunnioitus vapaaehtoisia aktivisteja kohtaan. Mitä arvoihin tulee ne muodostuvatkin pääasiassa kokemalla, ei perimällä.
Hakemalla "Ady Gil crash" Youtubesta, jokainen voi muodostaa tapahtumasta oman mielipiteensä. Se on parempi niin.
4 kommenttia:
Vaikka sympatioin aktivistien palavaa halua puuttua Japanin marginaalisiin rötöstekoihin (vertaa liikakalastus), en voi kuin ihmetellä johtopäätöksiä.
Merellä tyypillisesti väistää se alus jonka on helpompi väistää ja paranneltu moottorivene on huomattavasti ketterämpi kuin jättimäinen valtamerialus.
Väitökset polttoaineen loppumisesta kuulostavat myöskin omituisilta. Miten aktivistit ajattelivat päästä pois mereltä?
Kiitos kannanotosta Kalle Kala, oman mielipiteen muodostus oli tarkoituskin. Katsoitko myös tutkintavideon kolmesta kulmasta http://www.youtube.com/watch?v=xLdUISE3e8c ?
Tilaa on mutta torpedealus kääntyy kohti (on aika ketterä käännöksissä), Ady Gilin miehistöhän makaa kannella joten alus lilluu paikoillaan. Suurempi Sea Shepherd-alus oli tulossa tuomaan lisää polttoainetta.
terveisin
E.N.
Kiitos valistavasta vastauksesta ja muutenkin kirjoitteluistasi. Toivottavasti virkistävät kirjoituksesi jatkuvat tulevaisuudessa.
Ottaen huomioon aktivistien yritykset sotkea valaanpyyntialusten propellit, on mahdollista että kapteenilla vain yksinkertaisesti kilahti. Toisaalta on uskottavaa että kapteeni ei tiennyt polttoaineen loppumisesta ja odotti pienemmän aluksen väistävän tai tekevän jotain uhkaliikettä aivan kuten aikaisemminkin. Koukkaus joka videolla näkyy voi olla viime hetken väistöliike.
Milloinkohan polttoaine loppui. Jos löpö loppui juuri ennen törmäystä, voi kyseessä olla varsin epämiellyttävä sattuma. Jos se loppui kauan sitten niin eikö Shōnan Maru olisi karistanut aktivistit kannoiltaan?
Harmi ettei nykykoulussakaan opeteta kriittistä ajattelutapaa ekstensiivisesti. Vaikeintahan rationaalisten mielipiteiden muodostamisessa on mielestäni ensivaikutelmasta irtautuminen ja tunteiden korvaaminen logiikalla.
On valitettavan inhimillistä muodostaa mielipiteet vain mielikuvien perusteella.
Olen hyvinkin tietoinen siitä, että ohjelmaa tehdään aktivistien näkökulmasta. Ja japanilaiskapteenilla nimenomaan kilahti, Shonan Maru oli jo kertaalleen ohittanut paikoilleen lilluvan Ady Gilin, ja joutui siis jossain tekemään U-käännöksen ja palaamaan takaisin, jolloin ajoi Ady Gilin päälle.
Kiinnostavaa oikeudentajun kannalta (mistä kolumni kertoo) onkin, miksei lapsi koe köyden heittämistä toisen potkuriin moraalittomaksi? Johtuisikohan se siitä, että ohjelmassa näytetään harppunoidun suojellun valaan kyljestä suihkuavaa verta? Eli mikäli kokonaiskuvaa ei välitettäisi (sekä häirintä että tappaminen) hän reagoisi toisin?
Uskotko muuten itse japanilaisten pyytävän tutkimustarkoitukseen?
Ja mitä tulee tuosta hankalasta ensivaikutelmasta irtautumiseen, näymme mekin olevan molemmat yhtälailla sen vankeja. Herätit sillä mielenkiintoisen ajatuksen, arvopohjan luomasta ennakkoasenteellsuudesta, sekä sen vaihtoehdosta, puhtaan kliinisestä tunteettomasta tutkija-asenteesta. Kiitos siitä.
Tutkinta on muuten päättynyt, johtopäätöksenä ettei törmäys ollut kummankaan syytä, mutta että molemmat olivat vastuussa sen syntyyn...
http://www.scoop.co.nz/stories/PO1011/S00237/report-ady-gil-shonan-maru-no-2-collision.htm
Sieltä on ladattavissa myös 66-sivuinen tutkimusraportti. Jota voimme taas tulkita omasta näkökulmastamme ;)
E.N.
Lähetä kommentti