Teen poikkeuksen, yhtään faktaa en ole tästä kolumnista tarkistanut. Kirjoitin puhtaasti niiden mielikuvien perusteella, mitä lööpit ja ajankohtaisohjelmat minussa ovat synnyttäneet. Sillä eihän äänestäjätkään lue mitään hemmetin puolueohjelmia.
Tässä maassa on jotain mätää. Suomi valittiin jonkin kamreerikerhon toimesta maailman parhaaksi maaksi. Nyt toinen instanssi kertoi Suomen kuitenkin olevan Pohjolan köyhin. Ja oma brändityöryhmämme kertoi meidän olevan maailman putkimiehiä. Me fiksaamme ongelmanne - vaikkemme edes näe omiamme.Omasta mielestämmehän olemme aika vauraita? Onhan meillä varaa ostaa kaksi-, kolmesataatuhatta euroa maksavia taloja. Totuus on kuitenkin, että asumme ahtaammin kuin muut. Joten en keksi muuta syytä, kuin että maksamme liikaa per neliö. Joku kusettaa pahasti, elintasomme on näennäinen.
Brändityöryhmällä ei ollut helppo työ, utopiaa on vaikea esittää uskottavasti. Tulos oli kuitenkin siinä mielessä kiusallinen, että lopputulos kertoo itseasiassa millaisena toivoisimme muun maailman meidät näkevän. Jolloin puppu kumpuaa siitä samasta kurjasta itsetunnosta, mitä yritettiin brändäystyöllä kumota. Absurdissimo!
Maailman paras maa? Miksei tänne sitten halua muuttaa kuin virolaiset ja puolalaiset rakennustyöläiset? Ja jos rehellisiä ollaan, niin nekin lähtevät kotiin heti tilit saatuaan. Oikeasti, ei tänne meitä köyhempiä halutakaan, niinkuin ei suomalaisia ulkomaillekaan. Eurooppalaiset ovat meille lähinnä kohteliaita ja imartelussa on tottakai, euronvärinen ketunhäntä kainalossa. Meitä se lämmittää.
Johtuisikohan puolalaisen koti-ikävä siitä, että suomalaiset kusettavat aina kun pystyvät? Niin hyvänolon tutkimustuloksissa, itseään, kuin ahdingossa olevaa reppu-, maamiestä ja leivästä paskaa tekevääkin. Maksetaanhan suomalaiselle viljelijälle vähiten viljasta, silti meillä on maailman kallein leipä - ja huonoin. Hmm... vaaliraha, maankäyttö ja kartellit.
Ettei vaan olisi niin, että Kekkosen kaudella luotiin pohja tämänkinhetkiselle politiikka- ja talouskulttuurille? Silloinhan tulos tehtiin jo ennen tilikautta, oikean saunan lauteilla. Ja lobbausporukat, polyesterikarvalakeissaan, huuhtoivat ruskeiden suiden pahan maun kirkkaalla ryypyllä, kyläporhon huurteisessa juhlavuotis-Mossessa - se oli elintasoa. Politiikka ja talous sukurutsautui ristiin, kepulaisten enoilla, serkuilla ja kälyillä. Eikä edes kranttuja oltu, kyllä demarikin kelpasi kapitalistille. Ja raha demarille.
Sumutukseen liittyi oleellisesti lausuma siitä, että Suomi on maailman vähiten korruptoitunein maa. Ja kansa oli ylpeä. Samanaikaisesti vierestä devalvoitiin markka, vähintään kerran kahdessa vuodessa, mikä hyödynsi suurteollisuutta mutta heikensi duunarin ostovoimaa. Halvan perunan illuusio oli kuitenkin niin voimakas, että osa haikailee takaisin vieläkin, Kekkostakin on ikävä. Puuttuukin enää riemukkaiden hölmöläisten paluuretki Euroopasta, persujen kunniakujaa pitkin, vain huomatakseen ettei Neuvostoliittoa ja sen vaihtokauppaa ole enää siellä...
Suomen autokanta on vanhempi kuin Kreikassa, silti maksamme siitä eniten. Ja koska maksamme itsemme kipeiksi puoliraa'asta, haisevaan kaasuun pakatusta leivästä, läpimädistä koslista ja amerikkalaisen komeron kokoisista kaksioista, vaatteemme ovat kuin köyhäintalon iltamista. Kaikki B-luokan myrkkylumput Kiinasta kelpaavat kyllä, hihan voi aina kiinnittää itsekin. Olemmehan maailman pragmaattisin kansa.
Miksei brändityöryhmä nostanut esille sitä, että Suomeen ostetaan maailman huonointa kahvia; ne kitkerät erät mitkä eivät kelpaa muualle. Miksipä olisi, mehän juomme sitä silti eniten maailmassa. Itseasiassa meille kelpaa mikä tahansa, saksalaista ydinkakkaa myöten.
Se olisi ollut kova veto brändityöryhmältä. Rehellinen, reipas torttu omaan pesään; kaikki ei ole sitä miltä se näyttää. Oikeasti olemme aika yksinkertaisia, flegmaattisia sekä ahneita. Taatusti huomaamattaan kusetetuin kansa Euroopassa.
Sellaisella brändityöllä olisi ollut oppiarvoa maailmalla. Ja kun myöntää totuuden, ei itsekään enää pety.
Iloisin syysterveisin, Eino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti