Kaaos-teorian yleisimpänä esimerkkinä kerrotaan Etelä-Amerikan viidakossa lepattavan perhosen siiveniskun aikaansaamasta ilmanpyörteestä. Sen vaikutuksesta lähtee liikkeelle ilmavirtoja muuttava tapahtumasarja, jonka ansiosta kolme kuukautta myöhemmin Japanin itärannikkoa piiskavassa syklonissa kuolee kymmeniä ihmisiä. Kuulostaa mahdolliselta mutta todella epätodennäköiseltä?
Ehkei sentään, sama periaate toimii muillakin alueilla. 28. kesäkuuta v. 1914, neljän bosnialaisen teinipojan nationalistisesta päähänpistosta, salamurhattiin Itävallan kruununprinssi Franz Ferdinand ohiajavaan autoonsa. Tapahtumasta lähti liikkeelle monimutkainen, mutta vain kuusi viikkoa kestänyt, poliittiseen umpikujaan päätynyt tapahtumasarja, kohtuuttomine uhkavaatimuksineen, väärinkäsityksineen ja ylireagointineen. Muutaman Sarajevon laukauksen johdosta, Euroopan kansat löysivät siis itsensä yllättäen 1. maailmansodan keskeltä. Jonka neljän vuoden aikana kuoli 8,5 miljoonaa sotilasta ja lukemattomia siviilejä.
Ja 1. maailmansodan tapahtumat pohjustivat toista maailmansotaa. Toinen maailmansota vuorostaan suurvaltojen välistä kylmää sotaa, joka oli eskaloitua 3. maailmansodaksi v. 1962, Kuuban kriisin myötä. Silloin kahden ihmisen - Kennedy ja Hrushtshev - henkilökohtainen maltti tyynnytti jo väistämättömältä näyttäneen ydinsyklonin. Ja esti todennäköisesti ihmiskunnan tuhoutumisen, sellaisena kuin sen tiedämme. Mikä tuskin oli ollut niiden neljän impulsiivisen bosnialaisen teinin tarkoituksena?
Heidän kotiseudullaan, laukausten jälkipyörteet puhaltavat edelleen. Bosniassa lietsottiin 90-luvulla heimoja tilaan, jossa massamurhat ja etniset puhdistukset olivat jälleen mahdollisia. Kansallismielisten laulujen tahdissa lahdattiin ja raiskattiin.
Siksi on lähinnä masentavaa lukea, kuinka nationalismia jälleen nostetaan jaloksi ja yleväksi teemaksi, tulevissa eduskuntavaaleissamme. Esimerkiksi loviisalaisen KD:n ehdokkaan, Jouko Pihon toimesta. Hän luonnehtii itseään tervehenkiseksi Suomen parasta ajavaksi kansallismieliseksi kansallisrationalistiksi.
Nationalismi ei ole rajasidonnainen, vaan heimosidonnainen. Esimerkiksi Bosniassa on serbejä, kroaatteja ja bosniakkeja, ja Ruandassa tutseja sekä hutuja. En pidä lukeneen Pihon luonnehdintaa itsestään kansallisrationalisoijana, pelkkänä termileikkinä, joten olisi mielenkiintoista tietää mitä heimoja tai elementtejä hän on Suomesta rationalisoimassa - uskon itse kuuluvani sellaiseen. Sen tiedän että Karjalaa (hänen heimoaan?), hän on kansallismielisin sanoin vaatimassa Venäjältä takaisin. Ote Pihon kansallismielisestä laulusta: "Karjala Suomen taas on, helma Suomen neidon. Liehuu lippu Suomen, alkaa uusi huomen".
Suomi näyttää niin eheältä, ettei siihen säröä saa. Mutta onko se? Pitkät länsi-suomalaiset ovat geneettisesti lähempänä italialaisia kuin lyhyitä itä-suomalaisia, laajempaa sekoittumista on tapahtunut vasta edellisen vuosisadan aikana. Oliko se hyväksi? Ryhmäthän olisivat etnisesti puhtaampia ilman. Entä kaksikieliset avioliitot? Ruotsalaisuuden päivänä laulettava "Modersmålets sång", on oman kielen upeutta ylistäessään kovin nationalistinen. Tuhosiko perheiden sekoittuminen tämän kirkkaan kielellisen puhtauden?
Nationalismi ei eheytä valtioita. Päinvastoin, se hajottaa niitä yhä pienempiin, toisiinsa vihaisiin osiin, niin että lopulta insinöörit saattavat vihata puuseppiä ja lyhyet pelätä pitkiä (vrt. tutsit ovat pitkiä ja hutut lyhyitä). Vahvassa kansallismielisyydessä korostetaan usein omien kirkasotsaisuutta, jaloutta ja rohkeutta. Loogisena lähtökohtana on tietysti silloin, että muut ovat sitä vähemmän. Mikä synnyttää muissa oman kansallismielen. Ja taas mennään, liput liehuen niinkuin futishuligaanit joukkotappeluun.
Ikävä myöntää, mutta eduskuntavaaleissa pitäisi - oman infran vuoksi - suosia paikallista. Mutta epäilen että vaalikone, hyvin luetun ja raamatusta oikeutuksensa saavan profeetan ja kansallisrationalistin edellä, saattaa tarjota minulle vaikkapa pornaislaista feministiä tai pelkän peruskoulun käynyttä vihtiläistä homoa. Lähempänä omia arvojani.
P.S. Kansallisrationalistien vastauksen tiedän jo etukäteen: olen käsittänyt kansallisrationalismin täysin väärin ja ylireagoin; kaaos on epätodennäköinen. D.S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti