tiistai 16. marraskuuta 2010

Moni kanava takapuolesta

Isänpäivän aamuna ajattelin Madventures-Rikun takapuolta. Viidakossahan siihen pesiytyi bakteeri, joka nyt on - toistuvista leikkauksista huolimatta - syönyt perslihaan kanavia. Jolloin ajattelin jotain lihamyllyn tapaista, josta tursuaa monta suikeroa vierekkäin.

- Ihan oikein sille, sanoo vaimoni (muuten empaattisuuden huippu), vierelläni aamuhämärässä.
- Se on vakava tila, kun ihminen vapaaehtoisesti luopuu integriteetistään ja intimiteestään, hän jatkaa.

Ja koska sairaalamme ovat ennestään täynnä ja ihmisiä kuolee leikkausjonoon, on vastuutonta asettaa oma terveytensä vapaaehtoisesti vaaraan viihteen ja elämyksen vuoksi. Minua harmittaa, aasinsiltana Rikun takapuoli muistutti minua nyt siitä, että jätevesiasetuksen mukainen paineviemärimme pitäisi pestä. Se on maalla asuvan isukin isänpäiväohjelma.

Jethro Rostedt osallistui "Tanssii tähtien kanssa"-ohjelmaan. Joka ensinnäkin on nimihirviö, samalla kaavalla ajateltunahan Madventures olisi "Syövät syömäkelvotonta viidakossa" ja Diili vuorostaan "Paimentaa urveloita Hervannassa". Nyt Jethrolla on kotisivut, joilla hän tuotteistaa itseään mm. t-paitojen avulla ja laukomalla turkulaisvaarien iskufraaseja. Sivuilla on myös Jethron ylläpitämä blogi. Viimeisimmän kirjoituksen otsikko on "Erinomaista Juhannusta kaikille!". Taisi narrin osa tanssiohjelmassa syödä päivityshalut.

Mitä pahaa? No, sanotaan näin, että jos puettaisiin lihava koira folioon ja opetettaisiin löntystelemään Ritari Ässän tunnusmusiikin tahdissa, suvun nauraessa sivusta kippurassa, saattaisi joutua käräjille eläinrääkkäyksestä. Erona on kai, että ihminen kykenee arvioimaan asiaa itse. Ja että tamperelaiset elävät asialla kevyesti kolme lisävuotta.

Osallistumiseen Selviytyjät-tyyppisiin ohjelmiin, jossa joka viikko pudotetaan yksi kilpailija, houkuttelee joko raha, julkisuus tai elämys. Mutta jos kannustin olisi elämys, samaa tehtäisiin yksityisestikin joka puolella Suomea. Eli kutsuttaisiin kaverit mökille viihtymään ja ilta menisi kutakuinkin seuraavasti: Alkuillasta tunnelma on katossa, tervetuliaismaljoja kilistellään. Mutta kun Martti lähtee hakemaan saunapuita, seläntakainen kehvelöinti alkaa välittömästi; Martti on illan suurin uhka ja kestävin saunoja. Martti palaa jälleen mökkiin ja kaikki hiljenevät, jolloin Jouni vie hänet kuistille ja kertoo, että ainakin hän haluaa Martin olevan mukana illan loppuun asti. Martin kasvoista näkee huojennuksen. Myöhemmin heidän saunoessaan, Martti sanoo ottavansa vähän happea ja menee kuistille. Jouni kurkkaa ikkunasta ettei Martti ole kuuloetäisyydellä ja sanoo, että nyt se on tehtävä! Kaikki menevät ulos ja kesken saunakaljan ilmoittavat: Martti, se on nyt sillä tavalla että sun on lähdettävä. Olet aivan mahtava persoona, mutta tällainen tää elämys nyt vaan on.

Yllätys on täydellinen, Martti todella oli siinä luulossa, että voisi jäädä illan loppun asti, näinollen pettymyskin on valtava. Sitten kaikki halaavat Marttia, joka lähtee kohtalonsa hyväksyneenä kävelemään, pelkkä pyyhe ympärillään, pimeää metsää päin. Ja muiden tunnelma on pilalla ja koko loppuillan ihmiset tuijottavat tyhjästi eteensä, yksi nyppii kaljapullon etikettiä ja toinen kuollutta nahkaa jalkansa kovettumasta.

Ja ensi viikolla taas sama juttu, kunnes kaikki kaverit on häädetty ja jäljellä on - vailla keskustelukaveria - enää yksi vesiryppyinen saunoja. Joka saa pääpalkinnon; syödä kälynsä hiiligrillatun istukan. Niinkuin Madventuresin toinen puoli, Tunna Milonoff teki taannoin televisiossa. Onneksi olkoon!

Ei kommentteja: