Perjantai 11.12.2009 klo 16.25, näen Jyrki Ikosen kaupassa, lapsille poimin irtokarkkeja huomiseksi. Alkosta ostan punaviiniä jonka makua kuvataan suklaiseksi, sekä pullon laatuglögiä.
Klo 17.10 istahdan sohvalle ja luen teksti-tv:n päivän uutisia, sieltä bongaan otsikon ”Fennovoima luopuu Ruotsinpyhtäästä”. Hölmönä tuijotan ruutua, siinäkö se oli? Hillitsen itseni hetkeksi, luen toiseen kertaan ja sitten kerron vaimolle. Vaimo hyppii olohuoneessa tasajalkaa. Ajattelen Jyrki ja Lotta Ikosta. Tiedän että Gäddbergsön voimalan vastarinta oli paljon laajempi, mutta minulle tarina ihmisten unelmista ja niitä jyräävästä "yhteiskunnan edusta" henkilöityi heihin. Pro saaristo-liike oli hyvä esimerkki siitä millä pystytään yhteiskunnassa vaikuttamaan. Asiallisilla argumenteilla ja kiistattomilla faktoilla, vaikka sisällä kiehuu. Itse annoin välillä tarkoituksen pyhittää keinot.
Klo 18.20, korkkaan sen suklaisen punkkupullon, mmm... kyllä sieltä pystyy suklaan erottamaan. Ajattelen että jos olisin tiennyt kun näin Jyrkin, olisin onnitellut. Sitten lähetän tekstiviestin S:lle, toiselle näkyvälle vastustajalle. Hän on tiennyt asiasta koko päivän. Oloni on kuin petetyllä, joka saa tietää asiasta viimeisenä. Syön kylmiä lihapullia, päällä pelkkää salaattikastiketta. Natriumglutamaatista viis, punkkua ja lihapullia sekä säästynyt saaristo. Tilani on aika ekstaattinen.
Klo. 19.00, lämmitän vähän glögiä. Samalla mietin menetettyjä veroeuroja, mahdollisia työpaikkoja. Ajattelen vastapuolta, heidän joukossaan on varmasti paljon pettyneitä. Pystyin toki ymmärtämään heidän tavoitteensa. Mutten hyväksymään - kaikki ei voi olla kaupan. Kerron lapsillemme että lähelle kesänviettopaikkaamme suunnitellun ydinvoimalaitoksen suunnitelmat ovat peruuntuneet. Lapset pomppivat tasajalkaa, toinen huutaa jee.
Vähän myöhemmin ajattelen simolaisia ja pyhäjokelaisia. Sielläkin korkataan tänään muutama pullo, vähän eri syystä tosin. Ja joidenkin kodeissa taivas synkkenee. Heidän, ja heidän kotiensa päälle lankeaa entistä tummempi varjo. Taistelu jatkuu. Mietin Pekkarisen outoja lausuntoja, tarvitsen ryypyn.
Klo 19.20, toinen lasi glögiä menossa. Kehossa on lämmin olo, pientä nousuhumalaa havaittavissa. Istahdan tietokoneen ääreen ja kirjoitan alussa luettavan lauseen. Aika on saavuttanut minut.
Klo 19:35, mietin tulevaisuutta ja pohdin järjen ja järjettömyyden keskinäistä suhdetta. Näistähän on koko ajan ollut kysymys. Ydinvoima on "halpa". Tuulivoima on ”järjetön”. Ilmastonmuutos tulee olemaan miljardibisnestä. Mitä järkeä esimerkiksi vhs-videon kehittämisessä dvd:n kautta blu-ray:ksi oli? Paljonko meni rahaa, ja luonnonvaroja, yhden videosysteemin kehittämiseen ja valmistamiseen marginaalisella hyödyllä? Ensimmäinen kännykkä oli iso ja huono, ruma sekä kallis - järjetön. Jos tuulivoiman ja muiden nyt järjettömiltä vaikuttavien tekniikoiden kehittämiseen kilpailukykyisiksi menee 40 vuotta ja triljoonia euroja niin mitä pahaa siinä on? Sehän työllistää, talous kasvaa.
Väitetään ettemme voi elää maailmassa ilman talouskasvua, rahat eivät riittäisi yhteisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Eikö silloin ole parempi kanavoida ne rahat tekniikkaan joka jättää jälkeensä terveemmän planeetan jälkipolville? Ja kyllä tulevaisuudessakin kaikki rahat valuvat ennemmin tai myöhemmin muutamille maailman rikkaimmille suvuille ja säätiöille. Onko liikaa pyydettyä että riisto ja ryöstö olisi edes vihreää?
Klo 19:50, menen lämmittämään kolmannen lasillisen. Kultamunia muniva kana mukamas. Pah! Ydinpaskamunia se munii, niitä kallioperään piilotettavia - kusee koko lahden lämpimäksi.
Klo 22:35, makaan sohvalla. Vatsaa kivistää, koen ahneen loppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti