Jaana Kapari-Jatta esitteli lehdessä lihamyllyä joka viedään avustuksena Gambiaan. Sillä tulee kuulemma joku siellä elättämään itsensä ja perheensä, jauhamalla pienellä käsimyllyllä lihaa koko kylälle. Ajatus on lohduttava – ajatella että joku pystyy niin pienellä palvelulla elättämään kokonaisen perheen! Minun ihan kohtuullinen tuntipalkkani kun ei tahdo riittää mihinkään. Kun kenkäni menee rikki, minun kannattaa mieluummin ostaa uudet kengät kuin korjauttaa se suutarilla. Tulee halvemmaksi.
Uudet kenkäni tulevat kenties Bangladeshista, missä työn hinta on paljon alhaisempi kuin Suomessa. Mitä Suomessa enää sitten kannattaa valmistaa? Vainko ne tuotteet, joiden kuljettaminen maapallon toiselta puolelta tulee liian kalliiksi? Mitä tapahtuu jos kutakuinkin kaikki teollinen tuotanto siirtyy maastamme pois - millä me silloin elämme? Joudutaanko hakemaan se lihamylly takaisin?
Perussuomalaisesti ajateltuna on väärin että tänne tulee kaiken maailman ulkomaalaiset ja poimii meidän marjat ja sienet, mitättömällä tuntipalkalla. Perussuomalaisesti ajateltuna he riistävät meiltä työpaikkamme, koska suostuvat työhön liian halvalla. Mutta mikseivät persut sitten suoraan osoita mistä ilmiö johtuu? Suomalaisen työn liian korkeasta hinnasta. Ja mikseivät he ehdota toimia jotka laskisivat sitä tasolle joka olisi kansainvälisesti kilpailukykyinen? No, koska sillä ei vaalivoittoja oteta – vaikka ehkä pitäisi.
Globaalisesti halvimman työvoiman suosiminen on tietenkin riistokapitalismia, koska siitä syntyvät voitot valuvat kuitenkin viime kädessä jonkun suursijoittajan taskuun. Mutta on siinä oikeudenmukaisuuttakin. Työ siirtyy sinne missä ihmiset ovat köyhimpiä.
Elintasovinouma korjaa jatkuvasti itseään. Vaikkei yksikään suomalainen työnantaja perustaisi yhtään tehdasta kaukomaille. Onhan toiminnan lopettaminen kannattamattomana tai konkurssikin vaihtoehto. Teolliset työpaikat valuvat halvan työvoiman maihin vääjäämättä. Kehitysmaissa ei ole varaa ostaa koneita, jolloin käytetään työvoimaa. Meillä yhä harvempaan toimeen kannattaa palkata ihmistä, on halvempaa käyttää koneita. Joita sitten valmistetaan halvan työvoiman maissa. Kuulostammeko ehkä yhtälön voittajilta?
Ennen ihminen pystyi meilläkin elättämään koko perheensä esimerkiksi kengittämällä kylän hevoset - vaikka tuntipalkka oli vaatimaton. Nyt palkka on suuri muttei riitä mihinkään. Siinä on jotain perusteellisesti väärin.
Teollisten työpaikkojen menetysten myötä edessämme saattaa hyvinkin olla muutama vuosikymmen stagnaatiota - tai deflaatiota. Jonka jälkeen minunkin kannattaa mennä taas suutarille. Ja silloin naapurikin rakentaa talonsa itse, eikä virolainen työvoima. Itseasiassa virolaiset hakevat täältä silloin lähinnä halpaa viinaa ja edullista lomamajoitusta. He pitävät Suomea nostalgisena maana, jossa asiat ovat kuin Eestissä oli ennen vanhaan. Joka talossa on oma lehmä, peltotyöt tehdään hevosella tai yhteisellä vanhalla traktorilla. Jonka eestiläiset lahjoittivat.
Ne ”vanhat hyvät ajat” palaavat jälleen. Talkoovoimin pystytetään seurantalo ja kyläkoulu, yhdessä palkataan siihen opettaja joka asuu luontaisetuna ilmaiseksi koulun vintillä. Kuten kerrostalojen talonmiehetkin. Yhteishenki on kovaa valuuttaa, maatamme jälleenrakennetaan. Ihmiset muistelevat vanhoista valokuvista aikaa jolloin joka taloudessa oli oma auto. Syntyy liukuhihnalla osuuskuntia, esimerkiksi omavaraista sähköä tuottamaan. Kun toiminta saadaan, muutaman kyläpampun voimin hyvin kannattavaksi, se myydään isolla rahalla albaanialaiselle sähkökonsernille. Aikoinaan itsetuhon kokenut ammattiyhdistysliike herätetään kuolleista peräämään työläisten oikeuksia. Kaikkien palkat nousevat, ja sitä myöten myös verotulot. Saaduilla verovaroilla pystytään luomaan hyvinvointivaltio.
Jossa harva loppujen lopuksi voi hyvin, ja millään ei saa mitään. Uskonkin sen gambialaisen lihamyllärin olevan voittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti