torstai 25. kesäkuuta 2009

Ulkoiset sankarit

”Mulla on yksi kaveri, joka haluaa julkisuuteen. Hän on luvannut näyttää koko "tavaransa" ruudussa, joten saattaa olla, että "römpsä" nähdään kameran edessä”, tosi-tv:n kautta julkisuuteen pulpahtanut Niko Saarinen kertoo krapulahaastattelussaan Viihdeuutisille. Niko itse ”toteutti pitkäikaisen haaveensa” julkkiksena, antaessaan elämänkumppaninsa nauttia suorassa lähetyksessä suullisesta annistaan.

Markkinoille mennään vaikka tavara edellä, ja vapaaehtoisia näyttää riittävän jonoksi asti. Itsensänolaamisvaihe koetaan ilmeisesti pakollisena ponnahduslautana, kun julkisuuteen jotenkin vaan tullaan. Ei kai sitä enää sitten myöhemmin rikkaana ja menestyksekkäänä kukaan muista?

Johanna ”Tuksu” Tukiainen, kokeili online-elämää netti-tv:n kautta viikon verran. Ohjelman ideana oli asentaa kamera Tuksun olohuoneeseen, kutsua lauma labiileja frendejä paikalle, antaa kaikille viinaa ja näyttää online mitä tapahtuu – eräänlainen känniakvaario. Ohjelmassa oli alkuun kiusallista tuijottelua, katsojat luulivat jo webbikameran jumittaneen. Sitten liemi alkoi vaikuttaa ja Tuksu ryhtyi rotuopilliseen keskusteluun ex-kansanedustaja Tony Halmeen kanssa. Myöhemmin illalla olikin sitten ohjelmassa kissatappelua, rönäämistä, silmäkulman tikkaamista sairaalassa ja putkareissua. Mitä nyt noi julkkikset kekkereissään yleensä tekevät.

Mutta kyllä se niiden harvojen menestyjienkin itsensänolaamisvaihe vaan muistetaan. Jari Sarasvuo veti aikoinaan suorassa tv-lähetyksessä pillereitä ja kaljaa sönköttäen kuola poskella. Muistan sen aina kun Jarin naaman näen. Sittemmin hän hurahti verkostomarkkinointiin, josta polku veikin luontevasti henkilöstövalmennukseen. Opit olivat kuin skientologian oppikirjasta, omasta sisäisestä voimasta hurmoksellista saarnaamista, samoilla menetelmillähän verkostomarkkinoijatkin jälleenmotivoidaan kun eivät päässeet surkean tuotteen liian korkeaan myyntitavoitteeseen. Virtasista leivottiin nyt liukuhihnalla Donald Trumpeja, väistämättömiä voittajia lähtökohdista riippumatta.

Menetelmistä yksi valmennuskurssin läpikäynyt kertoo näin: ”Paskanjauhantaa oli aamupäivä ja kun aivopesu oli ohi, pistettiin osa jengistä juoksemaan tulisilla hiilillä. Palkinnoksi sai 5cl:n minikonjakkipullon.” Sellainen luo ilmeisesti supersankarihenkeä tiimiin? Seuraavaksi Jari tuli uskoon, kuten moni muukin sähikäinen. Hänen viimeisin projektinsa lienee Fight Club missä Virtas-Trumpeista tehdään nyt vuorostaan Tysoneita. Karaistaan ”velliperseitä” kuten Jari itse asian ilmaisee. Tavallisten Virtasten perseet eivät olleet ainoita perseitä jotka kokivat kovia vuosien varrella. Jari piiskasi toistuvasti julkisesti itseäänkin, ja korosti puhtautta ja puhdistautumista. Peräsuolen huuhtelun kautta kirkkautta ja kirkastumista - velliperseilyä parhaimmillaan.

Itseään julkisesti rankaiseva ja häpeävä mies oli jotain uutta, yhteiskunnassa jossa kuuluu olla mukamas virheetön - hänen täytyi olla se Valittu. Jari hyökkäsi voimansa tunnossa oikealle ja vasemmalle, verottajakin sai osansa. Moni yritysjohtaja hoki hallelujaa, ja lähetti henkilökuntaansa hänen valmennuskursseilleen. Kysehän ei ollut enää materiaalin laadusta, vaan materiaalin motivoinnista. Ja Jari teki konsultoinnilla miljoonia, yritysjohtajatkin tekivät miljoonia – pääasiassa tietenkin nousukauden ansiosta.

Ilman sitä julkista pillerihumalaa ja muita hetken mielijohteesta johtuvia sekoiluja suorassa tv-lähetyksessä, Jarinkin tähden kaari olisi voinut lähteä pelkkänä noitapillinä pusikkoon. Epävakaat mutta karismaattiset henkilöt ovat kiinnostavia, koska he eivät ole ennustettavissa eivätkä näinollen hallittavissa. En tosin usko että he hallitsevat täysin itseäänkään. Harva heistä on vaaraksi yhteiskunnalle mutta se sisäinen sankari näyttää oikeasti kovin rikkinäiselta ja hataralta. Ihmiseltä joka on henkisesti kokenut kovia ja rakentanut itsetuntonsa varsin ulkoisen sankaruuden varaan. He kertovat meille paljon itsestään mutta heidän menestymisensä kertoo yhteiskuntamme tarinan. Se kumpuaa nimittäin kollektiivisista haaveista, kohtaloiden yhtäläisyyksistä sekä samaistumisesta patoutuneiden ”vääryyksien” edessä. Kuten aina karismaattisten johtajien menestyessä.

Ei kommentteja: