Kun kuljin pari kesää sitten Tammisaaren kesäisiä kävelykatuja, vailla kiireen häivää, koin jonkinasteisen herätyksen. Ihmiset olivat hyvällä tuulella, etten sanoisi seesteisiä. Moni asia hoidettiin polkupyörällä tai kävellen, olihan suuri osa keskustasta kävelykatua. Rento ilmapiiri pisti hymyilemään, koin jonkin verran kateuttakin. Loviisa sijaitsee suunnilleen samalla etäisyydellä pääkaupungista, myöskin rannikolla. Molempien saaristo on mykistävän kaunis. Miksi Loviisan arvostus esim. kesäkaupunkina on niin paljon alhaisempi kuin Tammisaaren? Mitä he ovat tehneet paremmin, vai ovatko olleet kenties vain oma itsensä?
Arvostavatko edes loviisalaiset itseään ja elinympäristöään? Mikä on voimavaramme ja onko imagossamme jotain parantamisen varaa? Paljon tässä pelataan myös mielikuvilla. Voimavarana on ensinnäkin sijaintimme. Sijaitsemme paikalla johon moni muu suomalainen kunta olisi valmis vaihtamaan koska tahansa. Etelärannikolla, Helsinki-Pietari yhdyskäytävällä. Se ei kuitenkaan ole riittänyt merkittävästi kääntämään negatiivista muuttovirtaa. Mahdollisen uuden ydinvoimalan on väitetty tuovan alueelle uusia asukkaita. No, ehkä lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä tiedetään jo että kestävää muuttoliikettä se ei tuo – eiväthän edellisetkään tuoneet. Päinvastoin, emmehän puhu mistään varsinaisista vetonauloista, asuinpaikkaa viihtyvyyden perusteella valitessa. Eräs luennoitisija vahvistikin asian kertomalla että ratkaisevin tekijä asuinpaikkaa valitessa on mielekäs asuinympäristö. Työpaikalle mieluummin pendelöidään jos miljöö ei vastaa toivomuksia.
Yhdessä taannoisessa elinkeinoillassa esitettiin ydinvoimalan eriyttämistä kaupungin strategiasta. Esimerkiksi kieltämällä Fortumia käyttämästä nimeä Loviisan ydinvoimala, joten nimen tulisi jatkossa olla esimerkiksi Hästholmenin ydinvoimala. Samalla tavalla kuin Olkiluodon voimala ei ole Rauman ydinvoimala. Seikka voisi pitkällä tähtäimellä hyvinkin kantaa imagollista hedelmää.
Jos hyvistä veronmaksajista puhutaan, eivät he muuta paikalle joka mielletään muutamaa teollisuuslaitosta ympäröiväksi alhaisen arvon maaksi. Ja alhaiseen arvoon on syynä alhainen kysyntä, ei tietämättömyydestä johtuva aliarvostus. Paikkakuntamme ei yksinkertaisesti ole halutuimmasta päästä. Omasta mielestämme Loviisassa ja sen ympäristössä asumisessa on paljon hyviä puolia, mutta muut eivät tiedä niistä – tai sitten eivät usko.
Millaisena sitten haluamme kaupunkimme tulevaisuudessa mieltävän? Rauhallisen elämäntyylin keitaana, stressittömänä vyöhykkeenä ja metropolin edistyksellisenä vaihtoehtona. Vaiko Euroopan ydinvoima-osaamisen ja -tuotannon keskuksena - ydinjättteen loppusäilytystä myöten. Valinta tulee vaikuttamaan keskeisesti muuttoliikkeeseen. Olemme vaimoni Sirkan kanssa keskustelleet poismuutosta mikäli jälkimmäinen vaihtoehto toteutuu. Paikkakunnalle joka paremmin vastaa toivomuksiamme ja arvojamme – ”Kotiin Loviisasta”. Ydinvoimafanaatikot tulevat silloin luultavasti hurraamaan tienvarsilla, kun haihattelijoiden karavaani lähtee kaupungista patjat auton katolla ja lapsilla nallet kainalossa. Mutta niin hurraavat silloin saksalaisetkin, kun uskomattoman halpaa sähköä tulee sottapytystä riittävän kaukaa. Erittäin pitkillä piuhoilla.
Jos kolmannes kaupunkimme verotuloista tulee tällä hetkellä Fortumilta niin millä asteikolla pitäisi mitata sellaisen ihmisen älykkyys, joka ei ymmärrä että sen puuttuessa meille olisi kehittynyt muuta elinkeinoa ja tulonlähdettä? Kuten 99%:lla muilla suomalaisilla kunnilla. Nyt ollaan pärjätty huoraamalla. Ja yllättävän moni poliitikko olisi valmis laajentamaan asiakaskuntaan jonka rahat menevät suoraan ulkomaalaisen ”parittajan” taskuun. Siitä on oman alueensa mahdollisuuksien näkeminen ja itsensä arvostaminen aika kaukana.
Elinkeinoelämämme voisi olla nykyistä paljon tasapainoisempi sekoitus pk-yrityksiä, näiden alihankkijoita sekä kaikkien edellisten palvelemiseen kasvanut pienliikeverkosto. Ydinvoimalaitosten puuttuessa olisi oletettavasti syntynyt tasaista talouselämän metsää, sekä sen aluskasvillisuutta. Alueellamme voisi olla myös laaja valikoima laadukkaita asumismuotoja – ja kotiseudustaan oikeasti ylpeitä ja onnellisia ihmisiä. Vasta sitten kun kaikki nämä seikat ovat kohdallaan tulevat uudet pysyvät asukkaat. Ja heidän jälkeensä turistit, vaikka estää yrittäisi. Jos esitteessä lukee että meillä on ihanaa mutta se ei todellisuudessa näytä siltä, vierailu tulee olemaan jatkossakin kertaluonteinen. Kuten esimerkiksi koululuokka joka tekee kevätretken, kiertämällä linja-autolla Hästholmenin 12 minuutissa... vasemmalla kuutiomainen rakennus, jossa generaattorit... edessä umpeenkasvanut metsäalue johon uutta voimalaa suunnitellaan, oikealla muuntamo...villisika Siiri kävi liian kalliiksi ja syötiin... jaaa sitten Porvoon mäkkiin, jeee! Porttikahvila on nimittäin kiinni vierailijoiden vähyyden vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti