Meidän kylillä kaksi maajussia päättivät kerran hankkia kimpassa kylvökoneen, säästääkseen kustannuksissa. Kun he sitten pari vuotta myöhemmin riitaantuivat pahasti, toinen raivostui niin että veti polttoleikkurilla kylvökoneen keskeltä poikki ja palautti naapurille oman puolikkaansa. Asennetta!
Nuoruudessani kävin läpi rockabilly-kauden. Siinä vähintään yhtä tärkeänä osana, kuin musiikki, oli pukeutuminen ja asennoituminen. Selkään ommeltiin tekstit ”Rockabilly rules OK” sekä ”South´s gonna rise again”. Eihän me tiedetty mitä se tarkoitti, mutta hyvältä se kuulosti. Ja pään päälle piti muotoilla, sokeriveden avulla, pari croissantin muotoista torvitorttua. Jalkaan laitettiin ”läskärit”, kaikkien teddypoikien suosimat sähkönsiniset kengät joissa oli muutaman sentin tasapaksut kumipohjat. Tyylikästä viimeisen päälle ja kapinallisia oltiin. Myöhemmin meille selvisi että sitaateilla vastustettiin yhdysvaltojen pohjoisten valtioiden pyrkimyksiä mm. kieltää orjuuden...
Kannatettavaa kapinallisuutta sen sijaan ovat viime aikoina osoittaneet alueemme pohjoiset osat. Lapinjärvellä päätettiin hankkia kouluihin ainoastaan lähiruokaa, todeten että kutakuinkin kaikki muut ruokatarvikkeet, paitsi kala, saadaan omalta alueelta. Bravo! Kunnollinen puhdas ruoka on yksi peruspilareista nuortemme elämässä. Lyhyet kuljetusmatkat ovat ekologisuutta. En edes välitä, vaikka päätöksen tehneissä elimissä istuisi kourallinen ruoantuottajia.
Elimäen Osuuspankki soutaa vahvasti vastavirtaan. Kun pohjoismainen suurpankki lakkauttaa kyläkonttorin, EOP avaa muutaman viikon kuluttua samoissa tiloissa omansa. Kun pankin itsenäisyys uhkaa mennä Elimäen yhdistymisessä Suur-Kouvolaan, vaihdetaan rekisteröityä kotipaikkaa. Hurraa! Maaseutu täytyy pitää elossa, ja maaseudun ihmiset ovat sitkeitä. Seniorit kulkevat kilometrejä lumisateessa potkukelkalla, maksaakseen laskunsa pankissa 8 euron kappalehintaan. He eivät myöskään heti vaihda pankkia, koska toisessa pankissa on 0,2% edullisempi korkomarginaali. Periaatteellisuuden ääripäänä mainittakoon sitten se kaveri, joka kielsi valokuidun vetämisen maillaan, vaikka se olisi mennyt samaan ojaan hänen hyväksymänsä paineviemäriputken kanssa. Periaatteen mies, ei mitään nykyajan kotkotuksia hänen maillaan! Tuloksena onkin että hänen maillaan viuhuu suoraviivaisesti ainoastaan torttu ja bitti joutuu kiertämään. Google seuraa tilannetta voimattomana.
Tasaisin väliajoin joku vetää ison herneen nenäänsä, koska on nähnyt nuoren sisätiloissa pipo päässä. Kuulkaa, se on sen pipon tarkoituskin! Kuten sellaisten housujen käyttämisen mitkä estävät kävelemisen. Ja ne ajat, jolloin oli pakko syödä kaiken otetun, ovat ohi. Silloin kun maha on kylläinen, kannattaa lopettaa. Ylimääräinen varastoituu nimittäin vyötärön kohdalle. Kyllä ihminen sitten ajan mittaan oppii paljonko ruokaa nostaa lautaselleen – vai kuinka? Ja jos ei retiisi maistu, niin ensinnäkään en moiti, ja toisekseen ei se maistu myöhemminkään, jos remmi kädessä opetetaan.
Meillä on kasvanut jo muutama sukupolvellinen ihmisiä joista tuli kunnollisia, vaikka poimivat sipulin palan kerrallaan kastikkeesta ja käyttivät naurettavia vaatteita. Ottakaa vaikka esiin valokuva-albuminne ja tarkistakaa. Mikä tärkeintä, meille on kasvamassa sukupolvi, joka ei tule hiljaa hyväksymään vanhempansa ympäristökäyttäytymisen - ja joilla on siihen oikeus. Sitä onkin vaikeampi sivuuttaa kuin tyylillisesti arveluttavat vaatteet. Joudumme vielä puolustuskannalle ja ehkä tottumuksiaan kannattaisi suosiolla tarkistaa jo nyt? Toisen huomauttaessa astuvat taas voimaan ne kylvökoneen pilkkomisen, ja valokaapelin kyykyttämisen, aiheuttamat periaatteet. Eli ylireagoiminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti