Turkoosia Joulua!

Turkoosi on mielestäni maailman rumin väri. Se ei ole sininen, ainakaan miesten sininen, vihreäksi sitä ei voi kutsua hyvällä tahdollakaan. Siksi onkin ollut vaikea myöntää että olen nykyään hengeltäni turkoosi. Ammattini puolesta minun kuuluisi varmaan olla sininen, mutta kun katson mitä ympäristöllemme on tapahtumassa, tiedän että jos emme rupea kohta viheriöimään niin voi käydä huonosti. Sahara kyllä opettaa.
Mieleni tekisi sulkea silmäni ympärilläni tapahtuvilta muutoksilta, ja ajatella että ehkä koko ilmastonmuutos on suurta bluffia. Että voisin jatkaa ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lukisin ainoastaan niitä maailmanlopun-maalareita kritisoivia artikkeleita. Lukiessani sanoisin ääneen, aivan!, ei kukaan ole pystynyt todistamaan aukottomasti että pahin mahdollinen skenaario, missä ikiroudasta vapautuva metaanikaasu nostaa ilmakehämme lämpötilan 400 asteeseen, toteutuisi maapallollamme. Turha vielä on pidätellä pierua!

Emme Sirkan kanssa ole ajatelleet olevamme erityisen vihreitä. Emme vaan ole jaksaneet juosta, sydän rytmihäiriöisenä, rahan perässä. Minulle on kasvuhakuisuuden sijaan riittänyt itseni elättäminen ja Sirkan ura on ollut rahallisesti laskettuna laskujohteinen. Meidän mielestämme he, jotka juoksevat eivät näytä järin onnellisilta. Joten turha pyrkiä samaan. Tiskikonetta meillä ei ole säästöstösyistä, se vie hirveästi sähköä ja vettä. Myös patologin kertomus siitä että avatessaan ruumiin hän pystyy heti kertomaan kenellä on ollut tiskikone ja kenellä ei, ruokatorven väristä, on pelästyttänyt meitä vellihousuja niin ettemme halua syödä konetiskiainetta.

Koska asumme maaseudulla, vailla kunnollisia bussiyhteyksiä, meidän on pakko pitää kahta autoa. Tai no, pakko ja pakko, sukset olisi tietenkin toinen vaihtoehto. Vastaani tulee työmatkallaan (7 km) joka aamu keski-ikäinen täti, kesäisin polkupyörällä ja talvisin suksilla, jos räntää vihmoo hän hiihtää ajoradalla muun liikenteen seassa. Se siitä pakollisuudesta. Automme ovat kuitenkin ”vain” noin 5000 euron arvoisia - en minä sitä sano ettei uusi auto ole hieno mutta onhan se järkyttävän huono investointi. Jos joku sanoisi minulle että lainaa 30.000 euroa niin saat kolmen vuoden kuluttua 20.000 euroa takaisin, nauraisin epäuskoisena. Korkohan olisi -13%!

Keittiökaapistomme ovet ovat käsin valkoiseksi maalattua lastulevyä, valkoisilla muovivetimillä. Sirkan mielestä hänen itsetuntonsa kestää sen, ja minä en ole saanut itsestäni intoa irti purkaa koko keittiötä. Joululahjaksi Sirkka toivoo mehulinkoa, vaikka silmistä näkee että moinen itsekkyys hänen omaatuntoaan kirpaiseekin. Viime vuonna hän toivoi että olisin hänelle kiltimpi - aikamoinen materialistiharppaus. Lapsia olemme valmistaneet henkisesti siihen että yksi lahja per henkilö saattaisi olla mahdollinen, muuten joku toinen lapsi voi jäädä kokonaan ilman - läpi meni ilman nurinoita. Minä taas olen toivonut ettei tarvitsisi rientää pullanarkkarin tavoin pitkin kyliä juttelemassa ilmoista mitä on pidellyt. Minä kutsun sitä hiljentymiseksi, Sirkan mielestä se on silkkaa epäsosiaalisuutta.

Puukiukainen saunamme muistuttaa hiilikellaria, joka kerta kun myrskyää hormista pöllähtää nokea ympäri seinäpaneeleja, jotka ovat 50-luvulta. Lattiakaivoon mahtuu pieni jalka, koska en ole löytänyt niin vanhaan kaivoon sopivaa ritilää. Lauteiden vierestä kulkee viemäriputki yläkerrasta, korvakorkeudella se tekee mutkan jolloin lasti tömähtelee putkessa jos joku vetää vessan kun toinen saunoo. Seinällä roikkuu edelleen samat kuluneet hyllyköt, joiden pinnalla pystyn kuvittelemaan näkeväni talon edellisten omistajien pyllyhikeä. Kynnys oli mätä jo vuosikymmen sitten mutta yllättävän muuttumattomana se on pysynyt. Ja anoppi olisi voinut tippua kiukaalle, lauteet romahtivat seuraavalla saunomisella, vanhat naulat olivat ruostuneet poikki. Korjasin 40 vuotta vanhat lauteet ruuveilla ja laskin että varmaan 30 vuotta vielä menevät. Minua on sitäpaitsi kielletty koskemasta saunaan, epäuskottavan hyviä löylyominaisuuksia ylläpitävä herkkä tasapaino saattaisi järkkyä. Jolloin saunaa ei pelastaisi edes viktoriaaniset hanat eikä norsunluukaakelit.

En vain näe miten kulutusyhtälö voisi toimia pitkässä juoksussa. Vaikka saisimme taivaalta ilmaista energiaa, raaka-aineet tulevat pienellä pallollamme loppumaan. Öljy, puu ja metallit. No metallinhan voi usein korvata muovilla, mutta kun muovikin valmistetaan öljystä. Ainoat ehtymättömät luonnonvaramme tuntuvat olevan räkä ja tunnelinäkö. Jos ainoa asia mikä pitää maailmaa pystyssä on jatkuva talouskasvu, joka perustuu kulutukseen, niin silloin pitää muuttaa maailmaa. Tai oikeammin maailma tulee muuttamaan itsensä, Sahara tai Siperia – joka arpa voittaa. Yksi tapa ajatella asiaa on että muutos tuskin tulee tapahtumaan meidän elinaikanamme. Näin teen joskus itsekin, ainakin sillä aikaa kun syön pippurista naudan sisäfilettä ja juon tehoviljeltyä punaviiniä.