torstai 4. joulukuuta 2008

n+n = pervo?

Yhtenä iltana surffaillessani kanavilla osuin, sivistävien dokumenttiohjelmien puutteessa kuten muutkin, Subin Big Brother-ohjelmaan. Hohotin jollekin älyttömälle toilailulle ja kehotin Sirkkaa katsomaan mitä ne älykääpiöt taas puuhailee. Sirkkaa ei naurattanut. Hän oli lukenut lehdistä että joku psykologi oli luokitellut kilpailijat henkisesti tasapainottomiksi ja narsistisuuteen taipuvaisiksi. Joten se olisi vaimoni mielestä sama asia kuin jos laitettaisiin kamerataloon kymmenen kehitysvammaista ja naurettaisiin aina kun joku lyö päänsä kaapinoveen. Touché!

Kerran kun katselimme koko perheen voimin Maajussille morsian -ohjelmaa nuorimmaisemme kysyi, voiko mies mennä miehen kanssa naimisiin? Johon vaimoni vastasi että voi, joskaan se ei ole hirveän yleistä. Mikä riitti hyvin vastaukseksi ja asia jäi siihen. Seikka ei tunnu olevan selvä isojen yhtiöiden johtajillekaan joten miten lapset sen voisivat tietää? Ilman täynnä omaa asennetta oleva neutraali vastaus ei aiheuttanut yhtään yäk- tai hyi-huutoa. Jos lapset saisivat muodostaa maailmankuvansa rauhassa, ilman vanhempiensa "arvolatausta", niin henkinen evoluutio olisi mahdollisesti paljon nykyistä nopeampaa. Ongelma on siinä että vaikka kykenisi olemaan hiljaa niin arvot ovat hyvin rivien välistä luettavissa, mm. äänenpainosta ja ilmeistä.

Pervon määritelmä on henkilökohtainen. Itselleni on jämähtänyt verkkokalvolle eräs tv-ohjelma, jossa nainen oli tuomassa Suomeen paritanssin koiran kanssa (Tanssii Hurttien kanssa?). Uudesta harrastuksestaan into piukeana hän päättää antaa tv-ryhmälle näytteen. Ulkoterassilla koiran takatassujen kynnet raapivat kestopuulautoja sen yrittäessä vaivalloisesti kahdella jalalla seurata naisen edestakaisia rytmikkäitä, kulmikkaita ja päättäväisiä liikkeitä. Etujalat lepäävät siilitukkaisen isokokoisen naisen rintakehän päällä, taka-alalla näkyy keväiset sulavat hanget ja auringonpaisteessa vihertävä ruoho. Taustalla soi jonkun Pehr-Gunnarsin ruotsalainen imelä foxtrot. Vauhti kiihtyy, naisella on pää takakenossa ja suu irvokkaasti auki, hänen ikeniensä väristä päätellen nainen on pääsemässä tilaan jossa vain harva on käynyt. Nainen vie ja koira vikisee, koiran silmistä paistaa hätä sekä häpeä. Näky seurannee minua hautaan asti.

Joskus pervon määrittelijä ja määritys voi olla irvokkaampi kuin tarkasteltava kohde. Television määritelmä, siitä millainen eroottinen elokuva on soveliasta esittää, on ollut 45 asteen kulma. Eli jos miehen vehkeet esitetään yli 45 asteen kulmassa, kyseessä on pornografia joka kuuluu maksukanaville. Koska omaa elämänlaatuani on pitkään haitannut käänteinen potenssiongelma, haluaisinkin huolestuneena tiedustella, kuuluuko sen todella laskea alemmas? Naisten vehkeestä pervokkuutta ei tietenkään televisiossa pysty luokittelemaan. Radiossa kerran eräs koululainen kertoi koulunsa seksuaalivalistuksesta että opettaja oli valaissut asiaa kertomalla että miehillä on penis ja naisilla rinnat. Selvennykseksi todettakoon että tämä tapahtui 2000-luvulla.

Jos jotain BB:tä kykenee seuraamaan puolisen tuntia nukahtamatta, niin kokemus voi olla opettavaisempi kuin uutisten katsominen. Uutiset ovat jonkun muun näkemys, akvaariotalo omasi, silti suurin hyöty lienee saavutettu tarpeellinen unimäärä. Entä ohjelmien yleinen taso? Voisin tietysti polttaa telkkarin riittimenoin autotallin takana ja siirtyä pelkästään tiede- ja kaunokirjallisuuden pariin. Ongelma on siinä, että ihmiset harvoin toimivat niiden esittämällä tavalla.

Useimmiten ihmiset puhuvat yhtä ja tekevät toista. Työpaikkaruokaa tarjoilevalle Amicalle tulleissa palautteissa toivotaan enemmän salaattia ja vihannesruokia. Mutta kun vierekkäin laitetaan kaukalo vegepastaa ja kaukalo possunkyljyksiä, niin lihaa menee monin verroin enemmän. Pitäisikö heidän siis laittaa sellaista ruokaa mitä ihmiset toivovat mutteivät halua ja luottaa siihen että se syödään koska muuta ei ole tarjolla? Katsokaa lääkärin odotushuoneessa minkä lehden kulmat ovat kuluneimmat tai kuvitelkaa mitä kanavia esim. kansanedustajat katsovat työnantajan laskuun, työmatkoillaan hotelleissa. Kaunokirjallisuus kaunistelee, tiede yksinkertaistaa ja ihminen valehtelee.

Pervoa ja huonoa tarjontaa kuuluu tietysti joukolla paheksua ja väittää että tarjonta luo arvoisensa kysynnän. Koska on huolissaan toisten ihmisten mielenterveydestä ja älyllisestä tasosta. Tyhmentääkö sosiaalitirkistelyaineiston lukeminen tai katsominen? En tiedä, kysykää itseltänne.

Ei kommentteja: