Mitä me teemme kaikilla näillä hampaattomilla instituuteilla ja komissioilla? Joiden rahoittajat kirjoittavat omien laatusertifikaattiensa vaatimukset ja tarkastajatkin tulevat omasta tallista. Mukamastutkivan ja -sanktioivan järjestelmän ainoana tarkoituksena lienee tavallisen tallaajan suojeleminen itseltään. Tunteilta ja totuuksilta joita ei panikoimatta osaa käsitellä.
Itse asiassa irrationaalinen pelko on ominaisuus joka on tuonut meidät näinkin pitkälle. Suomessakin ihmiset säikähtävät edelleen hämähäkkejä, vaikka tarvetta ei näillä leveysasteilla ole. Muttei itsesuojeluvaisto haitaksikaan ole.
Keskellä käsittämätöntä tsunamitragediaa, Fukushimassa ensimmäisenä räjähtäneen reaktorirakennuksen paljas ranka näyttää kakkosnelosista tehdyltä, ohuiden seinälevyjen lähdettyä maata kiertävälle radalle. Vaikka vauhkoille on vakuutettu, ettei ydinvoimala voi räjähtää. Venäjällä tosin ei ehkä voikaan, sillä rakennukset ovat liian harvat jotta pääsisi tarvittavaa painetta syntymään. Yhden tv:stä näkemäni seinät olivat käyrästä aaltopellistä - ihan tässä meidän naapurissa.
Tuhat vuotta vanhoissa japanilaisissa maalauksissa on taivaisiin ylettyviä aaltoja joiden vaahtoiset harjat vyöryvät päälle, kuin Jumalan tuhat käyrää sormea. Tyynenmeren alueella hakeudutaankin pitkälle vuoriston luoliin, maan vavahdellessa. Ja meren paetessa, juostaan vastakkaiseen suuntaan, sinne minne eläimetkin. Pelon reaktiota totellaan vaistomaisesti, onhan se perustava osa evoluutiotamme.
Tsunamitiheimmällä alueella on liuta ydinvoimaloita vailla tsunamikestävyyttä, surkeilla varajärjestelmillä. Miten se on mahdollista? Suomen STUK:kin on ollut täysin tietoinen riskistä vuosikymmeniä. Sen johtaja Jukka Laaksosen mukaan, eri maissa on yksinkertaisesti eri kulttuureja. Kuitenkin ongelma ja sen seuraukset ovat globaaleja. Siksi varmaan perustettiinkin IAEA, kansainvälinen atomienergiajärjestö. Edistämään mm. säteilyturvallisuutta.
Minulle selviää, että aluekonttori sijaitsee Tokiossa ja järjestön pääjohtajana toimii japanilainen Yukiya Amano. No, hampaattomuus heikkoa japanilaista ydinenergiaturvallisuutta kohtaan on sillä selitetty. Samoin heikko lausuntojen painoarvo muita maita kohtaan. Tämänhetkisiä kriisivoimaloita pyörittää TEPCO-yhtiö, joka oli tapetilla muutama vuosi sitten, voimaloidensa turvallisuuspuutteiden järjestelmällisestä pimittämisestä. Muistan kuinka mustapukuiset johtajat pakotettiin päät painuksissa itkunsekaiseen julkiseen anteeksipyyntöön. Ja ilmeisesti asia oli sillä hoidettu, nyyhkykohtauksella rauhoitettiin kansaa, uskomaan parannukseen. Vaikka oikeasti vain hätyyteltiin väliaikaisesti kimpusta, häiritsemästä kullanhuuhdontaa radioaktiivisesta vedestä. Huojuvilla puutelineillä ja puoli vuosisataa vanhoilla vaskipannuilla.
Ihmettelen suuresti heitä, jotka uskovat viranomaisten - teollisuudelta saamia - tiedotteita ja vakuutteluja. Yksinkertaisimpien ajatusradat jämähtävät meilläkin siihen, ettei Suomessa ole maanjäristyksiä saati tsunameja. Seuraava onnettomuus on tuskin kulultaan identtinen, tullaanhan nyt kiinnittämään erityishuomiota varasähköjärjestelmiin. Mutta öljyvahingosta Suomenlahdella, joka tukkisi Loviisan voimaloiden jäähdytysjärjestelmän kokonaan, puhutaan edelleen hyvin hiljaa.
Koska sopivasti viriteltyjä taulukoita ja myötämielisiä graafeja pystyy tutkimusinstituuteilta helposti ostamaan, epäluuloisuuteni tekee minusta valppaan. Pelkoni on terve.
Ydinenergiateollisuus tarvitsisi - omaksikin edukseen - itseään ilkeämmän sparraajan. Kansainvälisen, byrokratiabrutaalin poliisin, joka vie tarvittaessa ajoluvan kuin holtittomalta ja näsäviisaalta räkänokalta. Laajavaltuuksinen valvontajoukko voisi koostua ydinteollisuuden törkeästi irtisanomisista insinööreistä, muutamasta ekoterroristista ja säteilyyn kuolleen omaisesta, miljoonasakotukseen perustuvalla tulospalkkauksella. Saataisiin motivaatiotaso ja henkinen vire meitä kaikkia hyödyttävälle tasolle.
Sillä tällä hetkellä sparraajana on nyrkkeilijän oma veli. Ja niinkuin showpainissa, iskut ovat kyllä näyttäviä mutta niissä ei ole painoa takana.
2 kommenttia:
Harmillista että vihreät vahtikoirat eivät Suomessa tahi maailmalla suostune vanhojen vaarallisempien voimaloiden korvaamiseen uudemmilla ja vähemmän riskiä omaavilla (muttei riskittömillä) voimaloilla. Koska teollisuus ja kansalaiset eivät halua sähkölaskunsa kasvavan, vanhat voimalat saavat helposti lisää käyttöaikaa ja turvallisuusriskit vain pahenevat.
Irrationaalinen pelko on jännä ilmiö. Fukushimassa rikkoutuu vesivoimalan pato, tuhoten muutama tuhat kotia. Asia ei ylitä edes uutiskynnystä.
Fukushimassa rikkoutuu ydinvoimala ja muutama ihminen on saanut tätä kirjoittaessa terveydelle haitallista säteilyä. Saksa sulkee useita ydinvoimaloita ja maailmassa alkaa uusi ydinvoiman turvallisuusbuumi.
Mikseivät kansalaiset, puolueet ja järjestöt vaadi vesivoiman, tämän auringonlaskun ajan teknologian, pysyvää alasajoa turvallisuusriskien perusteella? Sehän on tilastojen valossa paljon vaarallisempaa kuin pelätty ydinvoima.
Milloin kiellämme öljyn käytön tai aloitamme edes turvallisuusreformin sillä perusteella että se voi aiheuttaa massiivisia katastrofeja ja Niitin mukaan madollisesti myös ydinonnettomuuden?
Kuka puolustaisi niitä satoja jotka kuolevat tänäkin vuonna hiilivoimaloiden aiheuttamiin pienhiukkasiin?
Miksei (varsinkin pienilapaista) tuulivoimaa kielletä luonnonsuojelualueiden lähistöllä sillä perusteella että se tuhoaa täysin ympäristön lintukannan?
Vai eivätkö standardit olekkaan kaikille samat ja kansaisten sekä ympäristön turvallisuus etusijalla?
Sinulla on paljon kysymyksiä, joihin minä olen väärä henkilö vastaamaan. Kehotan aktivoitumaan yhteiskunnallisesti - ehkä olet jo? - ajaaksesi etujasi. Päätökset näistä asioista tehdään demokratian (niin vajavainen kuin se onkin) pohjalta. Kotiin ei kannata jäädä katkeroitumaan. Myös kirjoittaminen on tehokasta terapiaa.
E
Lähetä kommentti