Väistynyt pääministerimme kertoi keskustaväen seisovien suosionosoitusten ottaneen syvältä, synnyttäen valtavan lämpimän tunteen. Veikkaan hänen aistineen arvostuksen lisäksi myös myötätuntoa - ei ihan putkeen menneen kauden jälkeen. Kesken jäi homma, niin maan talouden kuin syyteharkintojen ja poliisitutkimusten kannalta. Yhden asian hän tosin sai päätökseen, suhteensa Susan Kuroseen, tekstiviestillä.
Vain vähän aikaa sitten hän kuvitteli vielä itsensä pääministerinä ainakin vuoteen 2015 asti. Mutta sitten tuli nivelrikko ja romutti realismin. Mikä tietysti asettaa Franklin D. Rooseveltin outoon valoon, hänhän johti maailman mahtavinta valtiota pyörätuolista käsin läpi toisen maailmansodan. Polion invalidisoimana.
Matti Vanhanen on aina osannut olla otettu suosionosoituksista, ja kun hän vaatimattomasti sanoi että aina jää parannettavaa muttei pystynyt parempaan, uskon sen olevan totta mutten hänen oikeasti ajattelevan niin. En ole nimittäin kertaakaan kokenut hänen ottaneen kaudellaan itseensä minkäänlaista kritiikkiä. Vika on aina ollut jossain muussa. Jos ei muuta niin omassa muistissa tai muiden ymmärryksessä.
Niistä tunnepuolen lämpöasteista: Vanhanen kehotti äskettäin kansaa olemaan antamatta rahaa kerjäläisille. Jolloin hänestä kerjäläisongelma ratkeaisi muutamassa viikossa. Eli köyhyys rikollisuuden uhrineen siirtyisi jonkun toisen ongelmaksi. Ja kun lehdistö kertoi oman yhteiskuntamme epäkohdista Vanhanen närkästyi siitä että se näytti meille köyhyyttä vaikka useimmilla meistä menee hyvin.
Toinen kultavasikka-kerholainen, Björn Wahlroos esitti taannoin kehitysavun lopettamista, keinona Suomen talouden tasapainottamiseksi ja kertoi myöhemmin Financial Timesissa, että "emme voi jatkaa ihmisten verottamista nykyisellä tavalla, emmekä voi vastaavanlaisesti sietää köyhyyden, sekä rikkinäisten perheiden tukemista.”.
Vaikeaa köyhän näkeminen onkin. Ja on liki sietämätöntä seurata kuinka osa autettavista käyttää saamansa sosiaaliavustukset mm. riippuvuuksiensa ylläpitoon. Katsoa rikkinäisten perheiden köyhyyttä, ja sitä eteenpäin siirtäviä rikkinäisiä lapsia. Mutta jokin meissä useimmissa saa kuitenkin yrittämään ja antamaan osan omastamme. Helpoimmin se tuntuu käyvän heiltä joilla on vähiten, tai ovat olleet vastaavassa asemassa. Ymmärryksestä.
Vihreitä kutsutaan usein ekoterroristeiksi, koska heidän osoittamansa ekologiset epäkohdat vaikeuttavat voiton maksimointia - ja kai siitä iloitsemista. Kuusikymmentä litraa satasella vievän Hummerin kylkeen spreijattu "kapitalistisika" vie ymmärrettävästi osan ajonautinnosta. Samoin sen kullatussa karjapuskurissa roikkuvat hampaattomat tuulilasinpesijä-kerjäläiset. Hukkaan meni sekin 18-kanavainen audiojärjestelmä - pilalla on Wagnerin Valkyyria.
Sosialistit ovat siten profit-sabotoijia. Entiselle taistolaiselle, Björn Wahlroosille lienee käsite "historiallinen materialismi" tuttu, jonka mukaan yhteiskunnnan luokat eroavat toisistaan ennen kaikkea sen mukaan, mikä on niiden paikka suhteessa taloudelliseen tuotantoon. Sekä millä keinoin ja missä määrin ne saavat oman osansa. Wahlroos on saanut meistä eniten ja haluaa antaa vähiten.
Myöskään Matti Vanhanen ei näytä allekirjoittavan että yhteiskuntamme tason määrittelee olosuhteet joissa elää sen heikoin, vaan se miten itsellä menee. Alleviivattakoon että se on aika jäätävän kylmää, mieheltä jonka sisällä on valtavan lämmin tunne.
Hyvästi, ja osanottoni seuraavien vaalien uhrialttarille talutettavalle Mari Kiviniemelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti