Vahingon sattuessa kannattaa lukea vakuutuksensa ehdot tarkasti ennen kuin kirjoittaa selostuksen tapahtumien kulusta. Vaikka kannattaisi samantien palkata juristi tekemään se. Ennen kielteisen päätöksen saamista.
Mutta yritetäänpä ensin itse: "Toinen heinäkuuta kävelin kadulla, ja lähdin ylittämään sitä suojatietä pitkin. Vasemmalta lähestyi henkilöauto jonka silmiin varmasti paistoi aurinko, koska se ei jarruttanut lainkaan. Seuraavaksi tunsin kuinka oikea pääni iskeytyi tuulilasiin, lensi sitten katon yli ja kierähti siitä maahan. Hiustenlähtö oli massiivista, josta sitten syntyi pysyvä kosmeettinen haitta".
Vakuutusyhtiön vastaus tulisi parissa viikossa: Valitettavasti (...niin varmaan) emme voi korvata syntynyttä vahinkoanne. Vakuutusehtomme 36 kohdan 8 pykälän mukaan vakuutuksenottajan on kerrottava vahinkoon johtaneiden tapahtumien kulun totuudenmukaisesti. Mielestämme selostuksenne ei täytä tätä vaatimusta, seuraavassa huomiomme:
- Kadulla ei saa kävellä, ja suojatie menee kadun poikki ei pitkin (tehtiinkö puhalluskoe?).
- Henkilöautolla ei ole silmiä eikä se voi itse jarruttaa (www.testaa-äo.fi).
- Onhan teillä vielä vasen päänne joten missä ongelma ;) ?
Lisäselvennystä pyydetään valokuvan kera: Irtoaako hiuksia vain kammatessa vai jääkö niitä myös käteen vetäessä?
Vahinkovakuuttajat ovat riskien arvioinnin ammattilaisia. He kyllä tietävät prosentin sadasosan tarkkuudella, mikä on riski posteljoonin liukastumiselle, turistin päällekarkaukselle tai aikuisviihteen ammattilaisen kumitissin puhkeamiselle jatkuvan säännöllisrytmisen paineenmuutoksen alla. Mutta on yksi ala missä mysteerisesti ei tahdota vakuutuksia ottaa, eikä liioin myydä.
Syy on ilmiselvä. Riski on liian suuri. Liian suuri jotta sitä voisi hajauttaa edes ympäri vakuutusmaailman, näimme jo miten kävi hajautettujen amerikkalaisten rivikansalaisten ongelmaluottojen kanssa pankkimaailmassa. Nyt Meksikonlahden öljyvahingot tullevat nostamaan suomalaistenkin kotivakuutuksien hintoja, yhtiöiden välisten jälleenvakuutusten johdosta. Yksikin täysimääräisesti vahinkovakuutettu Tjernobylin luokkaa oleva ydinonnettomuus Keski-Euroopassa kaataisi siten kaikki maailman mainittavat vakuutusyhtiöt ja pankit. Muutenhan vakuutusagentit kilpailisivat verisesti audienssista energiayhtiöille ja lakimiehet miettisivät kuumeisesti firmalleen edullisia termejä, samalla kun asiakkaat voitelisivat porsaanreijän reunoja vaseliinilla. Mutta hiljaista on.
Energiamarkkinoilla on käynnissä globaali venäläinen ruletti jossa pyöritetään revolverin rullaa vuorotellen ja rukoillaan ettei luoti osu omalle kohdalle. Ja Suomi halusi juuri kokeilla onneaan pari kertaa lisää. Sivusta hullua yllyttävät huusivat vielä kolmattakin. Vakavaksi luokiteltuja ydinonnettomuuksia tiedetään tällä hetkellä seitsemän, realisti ymmärtää kyllä mitä se tilastollisesti tarkoittaa, voimaloiden lukumäärän lisääntyessä. Optimisti taas sanoo tekniikan kehittyneen aukottomaksi - no mutta sittenhän ei esteitä uusien laitoksien täysimääräisille vahinkovakuutuksille enää ole? Ei, en ole naivi, ei kukaan tule sellaista vakuutusta myöntämään. Yhteiskunnan on kannettava riski - pörssiyhtiön jaellessa osinkojaan - parin kilowattisentin tähden.
Ydinvoiman edullisuus on näennäinen ja se on keinotekoinen. Kannattavuus löytyy laskentatavasta, jätetään yksinkertaisesti suuri osa menopuolesta perimättä. Koko ala, tuottajasta asiakkaaseen, perustuukin vaiettuun mutta täysin ymmärrettyyn ja laskelmoituun riskiin - jos posahtaa, puoli Pohjolaa menee, mutta toivotaan ettei posahda.
Miksei sitten yksinkertaisesti voi sanoa, hallitusohjelmassa ja pörssitiedotteessa, että tämä nyt on meidän strategia, muuta meillä ei ole? Toivotaan toivotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti