Yhden 90-luvun elinkeinoillan jälkeen olin juuri astumassa autooni kun vanhempi sairaan oloinen mies ilmestyi kainalosauvoilla viereeni ja kysyi voisinko ystävällisesti viedä hänet taksiasemalle. Tottakai suostuin, muistin nähneeni hänet myös siellä elinkeinoillassa. Hän istui hiljaa takarivissä kun me innokkaat visioimme kaupungin taloudellista strategiaa. Loviisa kolmonen oli yksi illan puheenaiheista. Lyhyellä automatkallamme vaihdoimme muutaman sanan illan annista ja asemalla hän kiitti kyydistä ja nousi vaivalloisesti autosta. Sen jälkeen en häntä enää tavannut, hän kuoli myöhemmin sairauksiensa murtamana - tai uskoakseni koska asui ydinvoimalan naapurissa.
Hän oli paikallinen ydinvoiman vastustaja joka kieltäytyi muuttamasta pois voimalan vierestä, kotitilaltaan. Muistan että aina kun mielipidesivuilla oli hänen kirjoituksiaan, luin niistä pelkästään alun ja lopun, kaikkea en jaksanut. Moni nauroi hänelle. Koska hän vuodesta toiseen toisti itseään, viittasi epämääräisiin lähteisiin ja pelotteli säteilyn aiheuttamilla kolmipäisillä kaloilla. Joita ei koskaan sitten löytynyt. Hän oli raivoisa oikeuksiensa puolesta taistelija, jolle kelpasi kaikki hänen kantaansa tukeva aineisto. Ymmärrän häntä hyvin, niin kelpasi vastapuolellekin.
Yksi argumenteista taisi olla että ydinvoimaloiden jäähdytysveden aiheuttama meren lämpötilan nousu on haitallista koko saaristollemme. Voimalan puolesta tiedottamisesta vastaava vastasi toistuvasti ettei se niin ole! Että jäähdytysvedellä ei ole merkittävää vaikutusta suureen mereen - tyyliin pieru saharassa! Hän taas viittasi kansainvälisiin tutkimuksiin, jotka olivat professoreiden ja tiedemiesten tekemiä. Harva jaksoi vuosien kiistelyn jälkeen enää välittää kumpi oli oikeassa, yhteisön elämä jatkui, lapset kasvoivat ja oli omiakin huolia. Mutta kotinsa puolesta taistelevalla on vaihtoehdot vähissä.
Lopulta väsytystaistelu vaati veronsa, hänen terveytensä petti. Jatkuva katkeruus myötävaikutti uskoakseni merkittävästi. Nyt pelkään että mahdollisen Gäddbergsön voimalan naapureille käy samoin. He tuskin tulevat kuolemaan säteilyyn mutta jatkuva epävarmuus kodin kohtalosta ja syvä katkeruus voi murtaa vahvimmankin terveyden. Jos energiayhtiön tiedottaja palaa loppuun, viherpipertäjien tyhmistä kysymyksistä ja naiivista maailmankatsomuksesta, tilalle palkataan yksinkertaisesti uusi. Rahaa ja aikaa on, koneisto jauhaa saksalaisella tarkkuudella - ei teollisuus yhtä miestä kaipaa.
Nyt tiedämme että voimalat muuttivat Loviisan alueen vesiä radikaalisti. Faktat käyvät esille Erkki Iliuksen väitöskirjasta, 40 vuoden tutkimusten pohjalta. Jos vastaavan vahingon aiheuttaisi yksityinen henkilö, tai pieni yritys, puhuisimme aikamme pahimmasta ympäristörikoksesta. Mutta yleisen edun nimissä se on ilmeisesti hyväksyttävää, jauhavathan voimalat alueellemme jatkuvaa hyvinvointia?
Kuka kantaa vastuun jos rkp:läisten valituksen johdosta yksi, kaksi tai kolme uutta ydinvoimalaa menevät Loviisalta sivu suun, Jaakko Isotalo kysyy? Minun mieleeni tulee, kuka kantaa vastuun saaristomme tärvelemisestä? Jos yhden rauhoitetun kievanakorennon tappamisesta joutuu maksamaan 420 euroa, paljonkohan kokonaisen meren lämpösaastuttamisesta kuoliaaksi pitäisi joutua maksamaan?
Tarkoittaako hyvinvointi rahaa vai ympäristöä jossa ihminen voi hyvin? Miksikään merkittäväksi elinympäristöämme kohentavaksi hyvinvoinniksihan tähän asti saatuja verotuloja ei olla pystytty jalostamaan. Hädin tuskin selvittiin lakisääteisistä velvoitteista. Meillä on mutainen lahti, jalkakäytävällä asvaltin läpi kasvavia koivuja ja vuosikymmeniä homeessa olleita kouluja. Ei varaa kyläkouluihin, ei terveyskeskuksen päivystystä, ei tarpeeksi paikkoja vanhuksille. Nolla uimahallia ja tyhjä tori. Entiset vastuulliset, Jaakko Isotalo mukaanlukien, ehkä tietävät mihin kaikki hyvinvointi katosi? Minne miljoonat menivät, ja mahtuuko samaan holeen vielä yhden, kahden tai kolmen voimalan verran hyvinvointia?!
Tietääkseni ainoa puolue joka kokonaisuudessaan kieltäytyy kunnallisvaaleissa lisäydinvoimasta on Vihreät - mikä tulee olemaan ensimmäinen kerta minulle. Saaristomme ei yksinkertaisesti kestä enempää meidän "hyvinvointiamme", se voi siitä pahoin. Niin se vaan on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti