Kukapa olisi uskonut että Kanki-Kaikkonen on pelimies, itse luulin liikanimen tulleen pökkelöiden tanssisuoritusten vuoksi. Onko Antti ehkä itsekin erehtynyt? Ilkka Kanervan taas tiesin kirjoitusten perusteella olevan naistenmies, mutten ymmärtänyt mistä hyvästä. Vanhasen kohdalla olin viimeistään varma, että eläimellinen vetovoima tulee yhteiskunnallisen aseman myötä. Pikkaisen ovat hönöjä kaikki. Ymmärrän toki mikäli naisissa jyllänneet tunteet ovat äidillisiä. Kaverit nimittäin vaikuttavat juuri sellaisilta, jotka polttavat sormensa uunin luukkuun kolmekin kertaa, vaikka mamma varoitti jo ennen ensimmäistä.
Koska näilläkin kavereilla tuntuu suuri osa päivästä menevän tietty asia mielessä, mietimme yhtenä juhlien jälkeisenä aamuna Sirkan kanssa Suomeen uutta puoluetta. Kyllä kyseinen tarmo ja voimavara täytyisi saada valjastettua. Minä ehdotin yhden vanhan lyhenteen säilyttämistä. Eli SDP (Seksuaalisdemokraattinen puolue) ja sloganiksi ehdotin ”Vatsakkainasettelun aika ei ole ohi”. Sirkka säesti, ja ehdotti puolueen viralliseksi väriksi sinikirjavaa, hyyyyi! Ja sitten hohotettiin.
Kiimansa kanssa kamppailevista miehistä on tehty komediaa antiikin ajoista lähtien. Yksi farssin perusaiheista on ajatuskyvyn sumentava sukupuolivietti. Ja stondis väärään aikaan. Sukupuolivietissä ja seksuaalisissa tunteissa ei sinänsä ole mitään naurettavaa. Terveellä miehellä on halut, ja normaali osaa niitä kontrolloida. Komiikka syntyy kun stondis viedään yllättävään paikkaan, esimerkiksi eduskuntaan. Jolloin ei pääse pystyyn kun oma puheenvuoro alkaa.
Jos katsotaan niitä naisia jotka ovat viime aikoina esiintyneet poliittisissa/seksuaalisissa skandaaleissa, niin he ovat mielestäni aika selviä mediasaalistajia. Motiivina näyttäisi olevan raha, jota saa myymällä mitättömätkin jutut juorulehdille. Lauseen per päivä. Jolloin saadaan aikaan suunnilleen neljän päivän myyntibuumi. Jos minä olisin sellainen nainen, valitsisin kohteekseni nimenomaan kiimaisen hönön profiilia vastaavan poliitikon. Houkuttelisin viestittelemään vähän rivoja, tekemällä niin ensin itse. Sitten pönkittäisin hänen kolhuista nörttiseksuaalista egoaan. Esimerkiksi myötäilemällä uuniperunan olevan kiihottava juures. Vaikka kaikki vihkiytyneet tietävät että oikea vastaus on purjo, tuo härmäläisten fallos. Sitten antaisin ymmärtää että se eksyneen aikamiespojan näköinen kaveri onkin pelimies. Se tekee itsetunnolle eetvarttia, ja silmänräpäyksessä siirtyy kymmenen kiloa vyötäröltä hartioille päin. Alkaa anaalirauhasen vetäminen lattioita pitkin.
Varsinaiset pelimiehet tietävät että ravintolassa kannattaa istahtaa pöytään jossa on kaksi naista. Ja sen jälkeen eleillä ja sanoilla ilmaista kiinnostuksensa sitä vähemmän viehättävää kohtaan. Jolloin viehättävämmän ego brakaa, ja miestä viedään solmiosta kotio päin. Ja mikäli näin ei tapahdu, vähemmän viehättävä nainen on huomiosta niin otettu että vie itse. Politiikassa puhuttaisiin win-win-tilanteesta, jolloin yleensä kohkaillaan. Pelimiehet olisivat viileitä - koska rintaliivien hakaset vaativat sen.
Miehiin tehoaa parhaiten heidän ammatillisen pätevyytensä kehuminen. Pätevyyden todistaminen olisi eri elementtien pitäminen omissa lokeroissaan. Henkisen pääoman käyttäminen eduskunnassa, ja ruumiillisen makuuhuoneessa. Näiden erottamista toisistaan töissä, sekä yhdistämistä kotona. Jolloin työkaverin ei tarvitse antaa litsaria, ja vaimokin saattaa hihkaista.
Itsetuntovajaalle häntäheikille paklatun luuskankin kehu on vastustamatonta – ja sokeuttava. Skandaalilehdet taas eivät voi vastustaa poliitikon asettamista tilanteeseen jossa joutuu pyytämään viettiään anteeksi julkisesti. Kansa tykkää osoittaa sormella, ja saalistajille kelpaa helppo raha. Vaikka se saisikin tuntemaan itsensä haaskalinnuksi.
Pätevän poliitikon täytyisi pystyä ennusmerkit tunnistamaan, ja etukäteen rakennetut ansat välttämään. Edes ne samat johon kaveri jo lankesi. Onko se liikaa vaadittua? Ehkä kylmä suihku auttaisi, tai purjon juuresta nipistely?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti