torstai 14. toukokuuta 2009

Arki yhteiskunnan vastuulla

Välillä tajuan olleeni todella naiivi. Olin toki tietoinen siitä että toimivan arjen järjestäminen lapsille, kesällä jolloin on kouluista lomaa ja jonka aikana vanhemmat joutuvat käymään ainakin osan ajasta töissä, on vaikeata. Tarvitaan lomat eri aikaan vanhemmilla, ja sisaruksien, mummujen sekä vaarien ajastaan parsimaa tilkkutäkkiä jottei lasten tarvitse olla kaiket kesäpäivät yksin kotona. Silti luulin useimpien siinä jotenkuten onnistuvan, vaikka tiedän että stressiä se aiheuttaa. Mutta en koskaan kuvitellut sen olevan jonkun muun vastuulla kuin vanhempien - esimerkiksi yhteiskunnan.

Espoossa on noussut haloo päivittäisen kunnallisen puistoruokailun lopettamisesta. En edes tiennyt sellaisen olleen olemassa. Sain selville että koululaisten ilmainen kesäinen puistoruokailu aloitettiin yli 50 vuotta sitten, helpottaakseen kotiäitien menemistä työelämän palvelukseen. Ja että on lapsia jotka ovat koko lapsuutensa syöneet puistoissa kesäisin.

Palvelua ovat lisäksi käyttäneet ahkerasti myös kotiäidit, ja perhepäivähoitajat. Eräällä keskustelupalstalla yksi kotiäiti toteaa näin ”Alunperin puistoruokailun on ollut tarkoitus ruokkia kouluikäiset lapset joiden vanhemmat ovat töissä ja lapset kesälomalla, mutta on hienoa, että kotiäitikin saa pariksi kuukaudeksi hengähdystauon, eikä tarvitse laittaa kahta ruokaa päivässä”. Toinen toteaa ” Espoossa on tämä palvelu ollut jo lapsuudestamme saakka. En minäkään yhtä lasta jaksanut sinne viedä, mutta nyt kolmen kanssa helpottaa arkea suunnattomasti”. Kunnallista ateriakorvausta nostava perhepäivähoitaja miettii palvelun helpottaneen myös hänen arkeaan, ei tarvitse aina olla ruokaa laittamassa, ja kai sitä saa joskus vähän fuskatakin ;).

16-vuotias tyttö, joka on syönyt puistossa vuosikausia, on huolissaan lasten luisumisesta epäterveellisempään ruokavalioon, jos yhteiskunta lopettaa palvelusta huolehtimisen.
Anonyymi ”vierailija” pohtii ilmaisen puistoruokailun lopettamisen synkkiä seurauksia seuraavasti: ”kohta on sitten räjähdysmäinen määrä huostaanottoja, masentuneita, ylivelkaantuneita ja ties mitä ja siitä vasta sitä maksettavaa tulee, vielä pitkäksi aikaa eteenpäin”. Lisäksi painotetaan että kyseessä on ”sosiaalinen tapahtuma”, että siinä ajatellaan lasten parasta ja että ”siinä ei ole kyse vanhemmista tai heidän laiskuudestaan, vaan esimerkiksi puistoruokailusysteemi ehkäisee juuri lasten yksinjäämistä ja syrjäytymistä”. Lopuksi henkilö toteaa että puistoruokailu on hirveän hyvä ja turvallinen tapa välittää lapsesta. Aamen.

Toisille kysymys on puhtaasti taloudellinen, pääkaupunkiseudulla asuminen maksaa heidän mielestään muutenkin hirveästi. Yksi uhkaa muuttaa Helsinkiin koska siellä ruokailu jatkuu. Tiedän itsekin hienoja asuinalueita joissa talojen pihaan, bemareiden ja mersujen väliin, pysähtyy päivittäin kunnallisen kotipalvelun auto. Betonilinnoihin kannetaan lämpimiä ruoka-annoksia styroksilaatikoissa koska lapset näkevät niissä nälkää. Eräs henkilö on keksinyt miten kaavio toimii taloudellisesti. Hän kirjoittaa että palvelu tekee Espoosta halutun asuinpaikan, jolloin hintataso nousee ja asukkaiden keskimääräinen varallisuustaso nousee, mikä tarkoittaa lisää verotuloja.


Entinen palvelun käyttäjä kertoo kesistään seuraavasti, ”meidän vanhemmat olivat töissä ja me käytiin siellä sitten syömässä jos jaksettiin tai muistettiin”. Osa sai sieltä elinikäisiä ystäviä, yksinäisyys yhdisti. Jotkut kertovat lapsena joutuneensa pärjäämään yksin vanhempen viettäessä kesänsä terasseilla, kun ei tarvinnut ruokaakaan laittaa. Havahdun siihen että parin sukupolven ajan on tainnut alueilla elää lapsia kesäkulkureina, laumoissa kuten Kärpästen herrassa toisiaan kasvattaen. Joidenkin mielestä on epäreilua että toiset saavat ilmaisen aterian, johon vastataan ettei ymmärretä miten muovikauhallinen nakkiperunasosetta sateisessa puistossa voi aiheuttaa kateutta – minkä voin kyllä allekirjoittaa. Mutta erehdyin myös uskomaan että sosiaaliset taidot opitaan kotona, ja sitten niitä käytetään ryhmässä. Ja ettei lasten ole tarkoitus kasvattaa lapsia.

Aloitteentekijät, vastaavan palvelun saamisesta Porvooseen, perustelevat ruoanlaiton, syömisen ja jälkien korjaamiseen kuluvan hirveästi aikaa. Älä muuta sano, mutta kun vuorokausipeittoa kiskottaessa vanhempien työelämän, lasten harrastusten sekä kaikkien nettielämän päälle, nukkumisella ja syömisellä on jo nyt perse paljaana.

Parasta lopettaa, sillä päätin kirjoittaa syyllistämättä vanhempia. Sysäänkin sen vastuun yhteiskunnalle.

Ei kommentteja: