Jos jonkin vähemmistöryhmän edustajat syyllistyvät, tai näyttäisivät syyllistyvän, muuta yhteiskuntaa useammin tietyn tyyppisiin rötöksiin, suurin osa ryhmästä leimautuu rötöstelijöiden mukaisiksi. Ymmärrän kyllä miksi näin on, reaktiota on vaikea torjua itsessänikin, asiassa tosin hiukan auttaa että kuulun itsekin vähemmistöryhmään.
Perussuomalaiset (ps) ovat linjansa mukaisesti voimakkaimmin kritisoineet laiskoja maahanmuuttajia, toivottavasti sentään ihonväristä riippumatta? Puoluejohtaja Timo Soinin mukaan kaikki jotka tulevat tänne tekemään työtä ovat tervetulleita. Mitä jokaisen veronmaksajan lienee helppo kannattaa, rikoksia ja väärinkäytöksiä vastaan pitääkin taistella. Mutta silloin problematiikkaan täytyy myös sisällyttää ne syntyperäiset suomalaiset jotka eivät halua tehdä töitä, vähemmistö sekin. Pitäisikö meidän kenties karkoittaa ne maasta, vähiten veloittavalle? Huhuu, onko halukkaita vastaanottamaan? Olisi muutama ruotsinlaivallinen työhaluttomia, mutta puhdasrotuisia suomalaisia tarjolla. Huhuu... ketään?
Perussuomalaiset on nuori puolue, joka hakee paikkaansa poliittisella kartalla, on ymmärrettävää että puolueen ja ehdokkaiden linja vielä elää. Pirkko Ruohonen-Lerner (ps, sit.) ei ole huomannut puolueen ympärillä vellovaa rasismikritiikkiä, hänen kalenterinsa on täynnä eikä hänellä ole aikaa lukea mitä muut kirjoittavat. Mikäli kyseessä ei ole valkoinen valhe, niin laput silmillä elämisestä saattaa vielä koitua kansanedustajalle työssään harmia. Ja mitä tulee Juha Miedon (kesk) toteamukseen töitä vieroksuvista maahanmuuttajista, muistuttaisin etteivät raavaat suomalaiset miehet ole pitäneet esim. hiihtämistä, messuemännöintiä tai varsinkaan politikointia työntekona koskaan.
Osa PS:n jäsenistä ovat eri foorumeissa esittäneet hyvinkin kärkeviä etnispoliittisia kannanottoja. Toiminta on Facebookissa ollut sen verran suosittua että ehkä voitaisiin tälle vähemmistölle perustaa oma Racebook-foorumi? Siellä voisivat vallattomat vesselit ja miksei myös vanhempi pysähtyneistö remeltää ja päästää paineita. Keskenänsä.
Soini on itse kuvannut ylilyönteihin syyllistyneitä puolueen jäseniä ”tupauunoiksi”. Olen varma että Soini fiksuna miehenä tiedostaa, että jos nämä ”ylilyönnit” jatkuvat, niin alussa mainitun mekanismin mukaisesti, valtaosa kansalaisista rupeaa pitämään puoluetta tupauunojen puolueena. Suomen tupauunot (stu) yrittäköön sen jälkeen olla varteenotettava puolue. Soini onkin jo irtisanoutunut rasismista ja sanoo että ”jos tästä asiasta on sanomista, toivon, että tullaan suoraan sanomaan se silmästä silmään ja edestäpäin”. Samaa toivon minäkin, koska jatkuva takasilmällä argumentointi on pilaamassa ilmanlaadun.
Leimautuminen peräkammaripoikien puolueeksi olisi sääli. Puolue on tuonut mukanaan myös hyviä asioita suomalaiseen politiikkaan. Konsensus saattaa olla rauhoittavaa katseltavaa mutta ei välttämättä vie asioita terveesti eteenpäin. Väkinäisessä yhteisymmärryksessä kasvaa pysähtyneisyyden home ja kehäpäättely, sekä prenikoiden jakaminen - näennäisesti samaa mieltä olevien kesken. Perussuomalaisia tarvitaan.
Meidän olisi myös korkea aika oppia olemaan asioista rakentavasti eri mieltä, raivostumatta ja loukkaantumatta - ja miksei tappamattakin. Viimeaikaiseen poliittiseen keskusteluun on kaikupohjaa haettu talvisodasta, Otto Wille Kuusisen propagandahallituksesta sekä rannikkoruotsalaisten käytöksestä siirtokarjalaisia kohtaan, 70 vuoden takaa... Kuulostaako rakentavalta, häh? Yhteiskunnassa, jossa eräs missi arveli Suomen itsenäistyneen vuonna 1952, vai mikä se nyt oli? Ja toinen julkkis nimesi tiedustelupalveluiksi Eniron ja 020202-numeron. Tapani Kansaa luullaan Ruben Stilleriksi ja Jutta Urpilaista näyttelijäksi.
Miksi käyttää poliittista retoriikkaa jonka termistö menee valtaosalta kilometrin ohi? Eikö olisi, kohderyhmää ajatellen, luonnollisempaa verrata Jyrki Kataista erottamassa Ilkka Kanervaa, Kola-Ollin epäonnistuneeseen liian hapokkaan limsan juontiin? Molemmissa tapauksissahan lutuilta kostuivat silmäkulmat ja nieleminen kuului kotisohville asti.
Antaako vertailupohjan hakeminen historiasta ehkä lausujalleen tunteen paikasta Suomen historiassa? Onko se eräänlaista poliittista ja historiallista ”name-droppingia”? Pienuuden kompensointia metelillä. Teot voisi olla varmempi tapa päästä historiankirjoihin.
Todettakoon vielä että keltainen lehdistö kantakoon asioiden yksipuolistamisesta oman vastuunsa. Niin romaneja, somaleja, hurreja, juntteja ja tupauunoja, ökyvenäläisiä, työttömiä ja köyhiä, narkkareita ja juoppoja, lestadiolaisia, lyhytkasvuisia, lihavia ja pälvikaljuja impotentteja sekä aknenaamoja ja tappajarusakoita kohtaan.
Onhan noita, ettei olisi peräti enemmistö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti