Googol on luku jossa on ykkösen perässä sata nollaa, ja googolplex on kymmenen potenssiin googol, josta ei kai muuta tarvitse todeta että paperille kirjoitettuna luku näyttää valtavalta. Luku on suurempi kuin mitä Suomessa on puita, tai puiden neulasia, tai universumissa on protoneja.
Puista puheenollen, olen usein katsellut epäuskoisena postilaatikkoon tipahtavaa paperimäärää, jonka suurelta osin heitän suoraan kierrätykseen. Kierrätyksessä paperista tehdään kai uuttaa paperia, josta sitten suuri osa päätyy taas suoraan lukematta kierrätykseen. Olen miettinyt kuinka monta puuta vuodessa kaadetaan minun vuokseni ja kuinka monta minun pyytämättä, tilaamatta tai haluamatta. Sekä sitä kuinka paljon energiaa asiaan tuhlaantuu – puunkaatoon, kuljetukseen, paperiprosessiin, sisällöntuottoon, painatukseen ja jakeluun. Lukuvalona pyrin pitämään 40W lamppua, ymmärrän toki kuinka naurettavalta se yhtälössä kuulostaa. Tai sitten käytän energiansäästölamppua jos jaksan odottaa sen syttymistä. Niiden suurin säästö meillä on syntynyt siitä ettei niitä viitsi edes sytyttää, kompuroi mieluummin hämärässä.
Kun yrityksen postilaatikkoon tipahtaa leca-harkon kokoinen ja painoinen yrityshakemisto, kannan sen kaappiin jolloin voin todeta että edellisvuoden luettelossa on vielä suojamuovit päällä. Syy on selvä, en enää käytä luetteloita vaan internetin ilmaisia hakupalveluita. Pääasiassa Googlea (tulee sanasta googol), koska se on nopea eikä siinä ole mainoksia. Maksullisia en käytä, enkä niissä mainosta, niiden mainosmyyjiä rakastan kuin ilkeää ihottumaa.
Kun Google osti Summan lakkautetun paperitehtaan ympyrä on sulkeutunut, ja aika yllättävällä mutta silti järkenkäyvällä tavalla. Kauan puhuttiin nimittäin paperittomasta konttorista, jossa tietojen prosessointi ja jakelu hoidetaan sähköisesti. Ja nythän sähköinen palvelu valtaa käyttöönsä tilat aikansa eläneeltä teollisuushaaralta.
Kaikki edellinen saattaa kuulostaa johdonmukaiselta mutta on itseasiassa täynnä harhoja ja ristiriitaisuuksia.
A) Google ei ole ympäristöystävällinen hakupalvelu, se on maailman ehkä pahin virtasyöppö. Siksi Summan tyhjä tehdas onkin heille löytö, kaikki infra on olemassa paksuja sähköjohtoja myöten, uuden tietokeskuksen virrankulutus tulee olemaan samaa luokkaa pienen kaupungin kanssa. Kahteen hakuun kuluu saman verran energiaa kuin kahvimukin lämmittämiseen. Mikä tarkoittaa että minun käytölläni saisi lämmitettyä keittoa kokonaiselle afrikkalaiselle heimolle. Jolloin he voisivat käyttää pienet puuvaransa muuhun kuin sen polttamiseen.
B) Ilmaisia hakupalveluita ei ole olemassa. Google on täynnä mainoksia, mutta ansaintatapa on nerokas, ne eivät näytä mainoksilta. Valtavat käyttäjämäärät takaavat sen että se joka näkyy hakutuloksissa ensimmäisenä on vahvoilla. Mutta hyvästä listasijoituksesta täytyy maksaa. Googlea yritetäänkin lobata, manipuloida ja lahjoa, niin taloudellisista kuin poliittisistakin syistä. Ainakin Kiina lienee saanut tahtonsa läpi, ne hakutulokset mitkä näkyvät meillä eivät välttämättä näy kiinalaisille.
C) Luettelomyyjät rakastavat todennäköisesti minua vielä vähemmän kuin minä heitä. Veikkaan että minusta on tehty useampi voodoo-nukke, ja antaumuksella on neuloja sen silmiin tikattu.
D) Paperitonta konttoria ei ole, koskaan ei ole konttoreissa kulunut niin paljon paperia kuin nyt. Syynä on tulosteiden tuottamisen helppous.
E) Paperiteollisuudellakin on tulevaisuus, muttei ehkä Suomessa. Yritykset, henkilökunta ja ammattiliitto saivat liian kauan erityiskohtelua, vahvan asemansa vuoksi. Suomi eli metsästä, ja valta oli sen mukaista. Kun maailma sitten globalisoitui kovaa vauhtia, Suomessa sahattiin vielä laput silmillä oksaa minkä päällä istuttiin. Kekkosen suojelemalle maataloudelle kävi samoin. Pudotus lellitystä hyljeksityksi olikin sitten liian jyrkkä. Pöhöttynyt ala ei ehtinyt, tai pystynyt muuntautumaan haasteiden mukana. Maatalous ei tosin voi epäedulliselle maantieteelliselle sijainnilleen mitään. Ja nyt ajankohtainen Lex Nokia on hyvä esimerkki siitä milloin yksittäisen alan tai yhtiön asema on yhteiskunnassamme vahvuutensa vuoksi vääristymässä. Siitä ei yleensä hyvää seuraa yhtiölle itselleenkään.
Google, Windows ja Apple, kaikki ovat syntyneet autotalleissa. Nokia aloitti puuhiomona, siirtyen sitten saappaisiin. Pieninä syntyneet ja valtaviksi kasvaneet - kaikille menestyville yrityksille luonnollinen elinkaari. Toiset kuolevat sitten aikaisemmin kuin toiset. Saa nähdä mikä on StoraEnson kohtalo? Entä Nokian, tietooni tuli juuri että säästösyistä nokialaiset eivät saaneet viime torstaina enää lettujen kanssa kermavaahtoa, vaikka hilloa yhtiössä tunnetusti on! Ja minun vakiolounaspaikassani on viety hammastikut pöydistä maustehyllyyn, ilmeisesti rajaamaan menekkiä. Kovat on ajat.
torstai 26. helmikuuta 2009
maanantai 23. helmikuuta 2009
Tupauunot, ps
Jos jonkin vähemmistöryhmän edustajat syyllistyvät, tai näyttäisivät syyllistyvän, muuta yhteiskuntaa useammin tietyn tyyppisiin rötöksiin, suurin osa ryhmästä leimautuu rötöstelijöiden mukaisiksi. Ymmärrän kyllä miksi näin on, reaktiota on vaikea torjua itsessänikin, asiassa tosin hiukan auttaa että kuulun itsekin vähemmistöryhmään.
Perussuomalaiset (ps) ovat linjansa mukaisesti voimakkaimmin kritisoineet laiskoja maahanmuuttajia, toivottavasti sentään ihonväristä riippumatta? Puoluejohtaja Timo Soinin mukaan kaikki jotka tulevat tänne tekemään työtä ovat tervetulleita. Mitä jokaisen veronmaksajan lienee helppo kannattaa, rikoksia ja väärinkäytöksiä vastaan pitääkin taistella. Mutta silloin problematiikkaan täytyy myös sisällyttää ne syntyperäiset suomalaiset jotka eivät halua tehdä töitä, vähemmistö sekin. Pitäisikö meidän kenties karkoittaa ne maasta, vähiten veloittavalle? Huhuu, onko halukkaita vastaanottamaan? Olisi muutama ruotsinlaivallinen työhaluttomia, mutta puhdasrotuisia suomalaisia tarjolla. Huhuu... ketään?
Perussuomalaiset on nuori puolue, joka hakee paikkaansa poliittisella kartalla, on ymmärrettävää että puolueen ja ehdokkaiden linja vielä elää. Pirkko Ruohonen-Lerner (ps, sit.) ei ole huomannut puolueen ympärillä vellovaa rasismikritiikkiä, hänen kalenterinsa on täynnä eikä hänellä ole aikaa lukea mitä muut kirjoittavat. Mikäli kyseessä ei ole valkoinen valhe, niin laput silmillä elämisestä saattaa vielä koitua kansanedustajalle työssään harmia. Ja mitä tulee Juha Miedon (kesk) toteamukseen töitä vieroksuvista maahanmuuttajista, muistuttaisin etteivät raavaat suomalaiset miehet ole pitäneet esim. hiihtämistä, messuemännöintiä tai varsinkaan politikointia työntekona koskaan.
Osa PS:n jäsenistä ovat eri foorumeissa esittäneet hyvinkin kärkeviä etnispoliittisia kannanottoja. Toiminta on Facebookissa ollut sen verran suosittua että ehkä voitaisiin tälle vähemmistölle perustaa oma Racebook-foorumi? Siellä voisivat vallattomat vesselit ja miksei myös vanhempi pysähtyneistö remeltää ja päästää paineita. Keskenänsä.
Soini on itse kuvannut ylilyönteihin syyllistyneitä puolueen jäseniä ”tupauunoiksi”. Olen varma että Soini fiksuna miehenä tiedostaa, että jos nämä ”ylilyönnit” jatkuvat, niin alussa mainitun mekanismin mukaisesti, valtaosa kansalaisista rupeaa pitämään puoluetta tupauunojen puolueena. Suomen tupauunot (stu) yrittäköön sen jälkeen olla varteenotettava puolue. Soini onkin jo irtisanoutunut rasismista ja sanoo että ”jos tästä asiasta on sanomista, toivon, että tullaan suoraan sanomaan se silmästä silmään ja edestäpäin”. Samaa toivon minäkin, koska jatkuva takasilmällä argumentointi on pilaamassa ilmanlaadun.
Leimautuminen peräkammaripoikien puolueeksi olisi sääli. Puolue on tuonut mukanaan myös hyviä asioita suomalaiseen politiikkaan. Konsensus saattaa olla rauhoittavaa katseltavaa mutta ei välttämättä vie asioita terveesti eteenpäin. Väkinäisessä yhteisymmärryksessä kasvaa pysähtyneisyyden home ja kehäpäättely, sekä prenikoiden jakaminen - näennäisesti samaa mieltä olevien kesken. Perussuomalaisia tarvitaan.
Meidän olisi myös korkea aika oppia olemaan asioista rakentavasti eri mieltä, raivostumatta ja loukkaantumatta - ja miksei tappamattakin. Viimeaikaiseen poliittiseen keskusteluun on kaikupohjaa haettu talvisodasta, Otto Wille Kuusisen propagandahallituksesta sekä rannikkoruotsalaisten käytöksestä siirtokarjalaisia kohtaan, 70 vuoden takaa... Kuulostaako rakentavalta, häh? Yhteiskunnassa, jossa eräs missi arveli Suomen itsenäistyneen vuonna 1952, vai mikä se nyt oli? Ja toinen julkkis nimesi tiedustelupalveluiksi Eniron ja 020202-numeron. Tapani Kansaa luullaan Ruben Stilleriksi ja Jutta Urpilaista näyttelijäksi.
Miksi käyttää poliittista retoriikkaa jonka termistö menee valtaosalta kilometrin ohi? Eikö olisi, kohderyhmää ajatellen, luonnollisempaa verrata Jyrki Kataista erottamassa Ilkka Kanervaa, Kola-Ollin epäonnistuneeseen liian hapokkaan limsan juontiin? Molemmissa tapauksissahan lutuilta kostuivat silmäkulmat ja nieleminen kuului kotisohville asti.
Antaako vertailupohjan hakeminen historiasta ehkä lausujalleen tunteen paikasta Suomen historiassa? Onko se eräänlaista poliittista ja historiallista ”name-droppingia”? Pienuuden kompensointia metelillä. Teot voisi olla varmempi tapa päästä historiankirjoihin.
Todettakoon vielä että keltainen lehdistö kantakoon asioiden yksipuolistamisesta oman vastuunsa. Niin romaneja, somaleja, hurreja, juntteja ja tupauunoja, ökyvenäläisiä, työttömiä ja köyhiä, narkkareita ja juoppoja, lestadiolaisia, lyhytkasvuisia, lihavia ja pälvikaljuja impotentteja sekä aknenaamoja ja tappajarusakoita kohtaan.
Onhan noita, ettei olisi peräti enemmistö?
Perussuomalaiset (ps) ovat linjansa mukaisesti voimakkaimmin kritisoineet laiskoja maahanmuuttajia, toivottavasti sentään ihonväristä riippumatta? Puoluejohtaja Timo Soinin mukaan kaikki jotka tulevat tänne tekemään työtä ovat tervetulleita. Mitä jokaisen veronmaksajan lienee helppo kannattaa, rikoksia ja väärinkäytöksiä vastaan pitääkin taistella. Mutta silloin problematiikkaan täytyy myös sisällyttää ne syntyperäiset suomalaiset jotka eivät halua tehdä töitä, vähemmistö sekin. Pitäisikö meidän kenties karkoittaa ne maasta, vähiten veloittavalle? Huhuu, onko halukkaita vastaanottamaan? Olisi muutama ruotsinlaivallinen työhaluttomia, mutta puhdasrotuisia suomalaisia tarjolla. Huhuu... ketään?
Perussuomalaiset on nuori puolue, joka hakee paikkaansa poliittisella kartalla, on ymmärrettävää että puolueen ja ehdokkaiden linja vielä elää. Pirkko Ruohonen-Lerner (ps, sit.) ei ole huomannut puolueen ympärillä vellovaa rasismikritiikkiä, hänen kalenterinsa on täynnä eikä hänellä ole aikaa lukea mitä muut kirjoittavat. Mikäli kyseessä ei ole valkoinen valhe, niin laput silmillä elämisestä saattaa vielä koitua kansanedustajalle työssään harmia. Ja mitä tulee Juha Miedon (kesk) toteamukseen töitä vieroksuvista maahanmuuttajista, muistuttaisin etteivät raavaat suomalaiset miehet ole pitäneet esim. hiihtämistä, messuemännöintiä tai varsinkaan politikointia työntekona koskaan.
Osa PS:n jäsenistä ovat eri foorumeissa esittäneet hyvinkin kärkeviä etnispoliittisia kannanottoja. Toiminta on Facebookissa ollut sen verran suosittua että ehkä voitaisiin tälle vähemmistölle perustaa oma Racebook-foorumi? Siellä voisivat vallattomat vesselit ja miksei myös vanhempi pysähtyneistö remeltää ja päästää paineita. Keskenänsä.
Soini on itse kuvannut ylilyönteihin syyllistyneitä puolueen jäseniä ”tupauunoiksi”. Olen varma että Soini fiksuna miehenä tiedostaa, että jos nämä ”ylilyönnit” jatkuvat, niin alussa mainitun mekanismin mukaisesti, valtaosa kansalaisista rupeaa pitämään puoluetta tupauunojen puolueena. Suomen tupauunot (stu) yrittäköön sen jälkeen olla varteenotettava puolue. Soini onkin jo irtisanoutunut rasismista ja sanoo että ”jos tästä asiasta on sanomista, toivon, että tullaan suoraan sanomaan se silmästä silmään ja edestäpäin”. Samaa toivon minäkin, koska jatkuva takasilmällä argumentointi on pilaamassa ilmanlaadun.
Leimautuminen peräkammaripoikien puolueeksi olisi sääli. Puolue on tuonut mukanaan myös hyviä asioita suomalaiseen politiikkaan. Konsensus saattaa olla rauhoittavaa katseltavaa mutta ei välttämättä vie asioita terveesti eteenpäin. Väkinäisessä yhteisymmärryksessä kasvaa pysähtyneisyyden home ja kehäpäättely, sekä prenikoiden jakaminen - näennäisesti samaa mieltä olevien kesken. Perussuomalaisia tarvitaan.
Meidän olisi myös korkea aika oppia olemaan asioista rakentavasti eri mieltä, raivostumatta ja loukkaantumatta - ja miksei tappamattakin. Viimeaikaiseen poliittiseen keskusteluun on kaikupohjaa haettu talvisodasta, Otto Wille Kuusisen propagandahallituksesta sekä rannikkoruotsalaisten käytöksestä siirtokarjalaisia kohtaan, 70 vuoden takaa... Kuulostaako rakentavalta, häh? Yhteiskunnassa, jossa eräs missi arveli Suomen itsenäistyneen vuonna 1952, vai mikä se nyt oli? Ja toinen julkkis nimesi tiedustelupalveluiksi Eniron ja 020202-numeron. Tapani Kansaa luullaan Ruben Stilleriksi ja Jutta Urpilaista näyttelijäksi.
Miksi käyttää poliittista retoriikkaa jonka termistö menee valtaosalta kilometrin ohi? Eikö olisi, kohderyhmää ajatellen, luonnollisempaa verrata Jyrki Kataista erottamassa Ilkka Kanervaa, Kola-Ollin epäonnistuneeseen liian hapokkaan limsan juontiin? Molemmissa tapauksissahan lutuilta kostuivat silmäkulmat ja nieleminen kuului kotisohville asti.
Antaako vertailupohjan hakeminen historiasta ehkä lausujalleen tunteen paikasta Suomen historiassa? Onko se eräänlaista poliittista ja historiallista ”name-droppingia”? Pienuuden kompensointia metelillä. Teot voisi olla varmempi tapa päästä historiankirjoihin.
Todettakoon vielä että keltainen lehdistö kantakoon asioiden yksipuolistamisesta oman vastuunsa. Niin romaneja, somaleja, hurreja, juntteja ja tupauunoja, ökyvenäläisiä, työttömiä ja köyhiä, narkkareita ja juoppoja, lestadiolaisia, lyhytkasvuisia, lihavia ja pälvikaljuja impotentteja sekä aknenaamoja ja tappajarusakoita kohtaan.
Onhan noita, ettei olisi peräti enemmistö?
torstai 12. helmikuuta 2009
Metropolikiimaiset
Porvoon kaupunginjohtaja Marcus Henricsson tuulettelee lehdissä tasaisin väliajoin käsitystään ”metropolista”, jolla hän ilmeisesti tarkoittaa kasvavaa pääkaupunkiseutua, jossa Porvoolla olisi nykyistä keskeisempi rooli. Metropolirajojen sisäpuolella hän näkisi mieluusti myös Loviisanseudun. Asiahan tuli ilmeiseksi jo silloin kun Pernaja kävi kuumeista sisäistä kamppailuaan, liittyäkö Loviisaan vai Porvooseen? Isnäsin klikki tietänee asiasta tarkemmin, kuinka pitkälle Pernajan tulevaisuus, Porvoon syylänä, olikaan mietitty valmiiksi? Loviisan seudun fuusioneuvottelujen kulissien takana.
Innokkaimpina Porvoo-Pernaja pelaajina esiintyivät porvoolaiset Stig Bäcklund ja Bernhard Edgren, sekä pernajalaisista Stigin veli Lars Bäcklund ja Jan-Eric Björkell. Taisi muutama heistä esiintyä lehdissä ihan valmiin kartankin kanssa.
Metropolista on Loviisaankin muuttanut monta ihmistä, osa koska eivät enää halunneet asua metropolissa. Loviisan tulee vastaisuudessakin pysyä metropolin vaihtoehtona, siinä piilee kaupunkimme vahvuus - erottava tekijä asuinpaikkaa valitessa. Pernajalle olisi sitäpaitsi ollut tarjolla jälkeenjääneen maalaisserkun rooli Porvoon reuna-alueena. Niinkuin Porvoolla tulee olemaan Helsingin reuna-alueena. Nykyistä Itä-Helsingin idylliä voi jokainen halukas käydä katsastamassa vaikkapa Kontulassa.
Ryöstäessään palan Sipoota Helsinki teki selväksi marssijärjestyksen. Helsingin etu on maamme etu, ajaen näin kaiken muun yli. Neuvottelutkin olivat kuin huonoa näytelmää, kaikki tiesivät käsikirjoituksen etukäteen joten turha yrittää Oscar-patsasta. Pakkoliitosta tullaan käyttämään ennakkotapauksen tavoin, aina kun tarvitaan pala ”joutomaata”. Milloin lentokenttää varten, milloin kaatopaikkaa varten. Tai virkistysalueeksi, koska oma bunkkeri on ankea. Ja eduskuntavaalithan ratkaistaan tunnetusti metropoleissa.
Toimialajohtajat, jollaiseksi Henricsson itsensä ehkä kuvittelisi, saisivat tietenkin korkeampaa palkkaa metropolissa, mutta sen ei pitäisi oikeuttaa asukkaiden aliarviointiin. Yksinkertaisia tässä ovat ne jotka metropoli-kiimaisina eivät näe haluiltaan morsiamen todellisia kasvoja. Mieleen tulee merimiehiä kutsulaulullaan pauloihinsa laulaneet seireenit, repiäkseen ne sitten kappaleiksi. Odysseuksen miehistö suojautui laittamalla korviinsa vahaa. Suosittelen loviisalaisille samaa. Ja he jotka välttämättä haluavat kuulla suloista, mutta petollista laulua, voidaan sitoa kiinni Österstjernanin mastoon, koska eivät kuuntelun jälkeen ymmärrä parastaan. Niinhän Odysseuksellekin tehtiin.
He jotka haluavat asua metropolissa, muuttakoon sinne, ihmisen pitää elää niinkuin hyväksi näkee. Muuttoliike metropolista tännepäin on tuonut mukanaan monta hyvää asiaa Loviisalle. Väki on ollut osaavaa ja motivoitunutta, yhtenä aikaansaannoksena mainittakoon WWP-liike, liikkeen syntyperäisiä loviisalaisia unohtamatta. Uskon myös että kyseiset aktiviteetit ovat auttaneet sisäänmuuttajia integroitumaan loviisalaisiksi, sillä niitä he tänä päivänä ovat. Heidän ennakkoluulottomuutensa ja tarmokkuutensa on saanut miettimään nysväilyä ja ”ei kannata”-mentaliteetin levinneisyyttä alueellamme. Tuuletus on tehnyt hyvää, itsellenikin.
Kaikkein metropolikiimaisimmat ovat ne jotka ajattelevat että pieni on huonoa, vanha on ruma sekä että meillä ei ole täällä mitään hienoa ja arvokasta. Ehkäpä aatteellinen vapaaehtoinen muuttoliike toiseenkin suuntaan toimisi sekin seutumme parhaaksi?
Innokkaimpina Porvoo-Pernaja pelaajina esiintyivät porvoolaiset Stig Bäcklund ja Bernhard Edgren, sekä pernajalaisista Stigin veli Lars Bäcklund ja Jan-Eric Björkell. Taisi muutama heistä esiintyä lehdissä ihan valmiin kartankin kanssa.
Metropolista on Loviisaankin muuttanut monta ihmistä, osa koska eivät enää halunneet asua metropolissa. Loviisan tulee vastaisuudessakin pysyä metropolin vaihtoehtona, siinä piilee kaupunkimme vahvuus - erottava tekijä asuinpaikkaa valitessa. Pernajalle olisi sitäpaitsi ollut tarjolla jälkeenjääneen maalaisserkun rooli Porvoon reuna-alueena. Niinkuin Porvoolla tulee olemaan Helsingin reuna-alueena. Nykyistä Itä-Helsingin idylliä voi jokainen halukas käydä katsastamassa vaikkapa Kontulassa.
Ryöstäessään palan Sipoota Helsinki teki selväksi marssijärjestyksen. Helsingin etu on maamme etu, ajaen näin kaiken muun yli. Neuvottelutkin olivat kuin huonoa näytelmää, kaikki tiesivät käsikirjoituksen etukäteen joten turha yrittää Oscar-patsasta. Pakkoliitosta tullaan käyttämään ennakkotapauksen tavoin, aina kun tarvitaan pala ”joutomaata”. Milloin lentokenttää varten, milloin kaatopaikkaa varten. Tai virkistysalueeksi, koska oma bunkkeri on ankea. Ja eduskuntavaalithan ratkaistaan tunnetusti metropoleissa.
Toimialajohtajat, jollaiseksi Henricsson itsensä ehkä kuvittelisi, saisivat tietenkin korkeampaa palkkaa metropolissa, mutta sen ei pitäisi oikeuttaa asukkaiden aliarviointiin. Yksinkertaisia tässä ovat ne jotka metropoli-kiimaisina eivät näe haluiltaan morsiamen todellisia kasvoja. Mieleen tulee merimiehiä kutsulaulullaan pauloihinsa laulaneet seireenit, repiäkseen ne sitten kappaleiksi. Odysseuksen miehistö suojautui laittamalla korviinsa vahaa. Suosittelen loviisalaisille samaa. Ja he jotka välttämättä haluavat kuulla suloista, mutta petollista laulua, voidaan sitoa kiinni Österstjernanin mastoon, koska eivät kuuntelun jälkeen ymmärrä parastaan. Niinhän Odysseuksellekin tehtiin.
He jotka haluavat asua metropolissa, muuttakoon sinne, ihmisen pitää elää niinkuin hyväksi näkee. Muuttoliike metropolista tännepäin on tuonut mukanaan monta hyvää asiaa Loviisalle. Väki on ollut osaavaa ja motivoitunutta, yhtenä aikaansaannoksena mainittakoon WWP-liike, liikkeen syntyperäisiä loviisalaisia unohtamatta. Uskon myös että kyseiset aktiviteetit ovat auttaneet sisäänmuuttajia integroitumaan loviisalaisiksi, sillä niitä he tänä päivänä ovat. Heidän ennakkoluulottomuutensa ja tarmokkuutensa on saanut miettimään nysväilyä ja ”ei kannata”-mentaliteetin levinneisyyttä alueellamme. Tuuletus on tehnyt hyvää, itsellenikin.
Kaikkein metropolikiimaisimmat ovat ne jotka ajattelevat että pieni on huonoa, vanha on ruma sekä että meillä ei ole täällä mitään hienoa ja arvokasta. Ehkäpä aatteellinen vapaaehtoinen muuttoliike toiseenkin suuntaan toimisi sekin seutumme parhaaksi?
tiistai 3. helmikuuta 2009
Kielisauna - språkbastu
Kun lapset riitelevät niin yleensä ei kannata edes yrittää selvittää kuka aloitti. Riittää kun mekkalan saa loppumaan. Jos yrittää selvittää kuka löi ensin, löytää itsensä määrittelemästä mikä on tönäisy ja mikä lyönti. Tai onko ilmeily ärsyttämistä ja kuiskaaminen itselleen, toisen härnäämistä.
Kielikylpyjä on vuosien aikana kokeiltu monessakin koulussa ja päiväkodissa. Kielisaunaan en ole sensijaan törmännyt, ennen kuin poskiläpsiminen poliittisesta ”saunaillasta” LS:n tiloissa alkoi. Koska en ollut paikalla joudun tyytymään arveluihin illan kulusta. Arvelen löylyjen olleen kosteita ja puheiden kuivia. Ja olen itse monta kertaa kyennyt peseytymään selvin päin, joten pidän täysin mahdollisena että muutkin kykenevät siihen. Epäviralliseen jutusteluun ja viihtymiseen sauna on erinomainen paikka mutta päätöksiä suosittelen silti tekemään muualla, vaatteet päällä ja avoimesti. Ja muistutan että miesten keskenään saunailloilla keksimät loistavat ideat ovat yleensä loistavia vain niin kauan kunnes ne altistuvat naisten arviointiin. Usein hohto karisee seuraavana aamuna, ihan omankin arvioinnin seurauksena.
Mitä tulee taas vaatimukseen hallita molempia kotimaisia, mikäli haluaa toimia kaupunkimme virkamiehenä niin täytyy todeta että se on lakisääteinen. Piste. Ja mikäli ei täytä pätevyysvaatimuksia, ei voi olla pätevä virkaan. Jos ei osaa toista kotimaista kieltämme niin suosittelen opettelemista. Ja jos ei kykene oppimaan niin voidaan varmasti selvittää mistä se voisi johtua. Onko kyseessä fyysinen vika vai onko este henkisellä puolella? Jos vika on fyysinen niin suosittelen lämpimästi puheterapeuttia. Erilaisten yksinkertaisten harjoitusten avulla voidaan kieltä (se suussa oleva) notkistaa niin että vieraan kielen ääntelyt onnistuvat.
Jos rajoite taas johtuu haluttomuudesta, niin jäämmekö kaipaamaan henkilöä joka ei edes halua oppia asioita? Tiedän maahanmuuttajia jotka ovat oppineet tarvittavan osan kielistämme noin puolessa vuodessa, ehkä meidän pitäisi etsiä päteviä henkilöitä heidän joukostaan? Heillä on ainakin korkea motivaatio.
Mikäli puhuminen vieraalla kielellä tekee pahaa, ensimmäiset kokeilut saa mielestäni suorittaa vaikka humalassa. Itkeminenkin on sallittua foneettisen neitsyyden menetyksen hetkellä. Olen seurannut kyseisiä kokeiluja joskus ravintolassa, jolloin ne menevät suurin piirtein niin että perussuomalainen (PerSu) mies on bongannut ruotsinkielisen (Rkp), leijonaharjaisen ja rehevän naisen jolla on antelias kaula-aukko. Muutaman valtavan kaljakulauksen jälkeen kammataan naama ja työnnetään paita housujen sisään, siirrytään naisen viereen baaritiskille ja sanotaan ”Gukväll!”. Siitä se kuulkaa lähtee, missä on tahtoa on tie.
Ja ajatus ”puhtaasta” ruotsinkielisestä elämästä kulttuurireservaatissa on eltaantunut aikoja sitten. Lapsemme tulevat elämään monikielisessä ympäristössä joka elää ja muuntuu meidän mukanamme, muttei aina niin kuin ajattelimme. Liittoja, niin taloudellisia kuin henkisiä, syntyy jatkuvasti yli kielimuurien ja kuntarajojen. Mikäli haluttomuus rakentaa aidosti kaksikielistä ympäristöä, jossa kieliryhmät toimivat edes osittain samoissa koulutiloissa, johtuu pelosta että toinen kieliryhmä turmelee omat lapsemme, suosittelen miettimään uudestaan miltä se kuulostaa. Kieliongelmammehan johtuvat nimenomaan ryhmien eriytyneisyydestä. Jonka taustalla on jonkinlainen kastiajattelu vuosisatojen takaa. Kyseinen asetelma ei enää päde, joten yrittäkää nyt jo päästä sen yli.
Omassa elämässäni kielet ovat olleet välineenä päästä minne haluan. Sivuuttaakseni kuuluisaa ”kyykkäsitaattia”, voisin todeta että olen valmis vaikka hirnumaan, mikäli se edistää asioita haluamallani tavalla. Olen toki kiitollinen jokaisesta kielestä minkä olen oppinut, silti identiteettini koostuu niin paljon muustakin.
Tunnen tai olen ainakin tavannut useimmat saunailtaan osallistuneet/kutsutut. Mukavia ja järkevän tuntuisia ihmisiä kaikki. Siksi ihmettelen kovasti henkistä taantumista uhmakkaan lapsen tasolle, heti kun kielikysymys astuu kuvaan. Kunnioitusta ja varteenotettavuuttako sen pitäisi herättää?
Muistutan että lapset syntyvät ilman kielellisiä ennakkoluuloja, avoimina ja halukkaina oppimaan kaikkea. Stereotyyppiset kliseet kieliryhmien erilaisuudesta ja niitä edellyttävä suvaitsemattomuus opitaan kotoa. Herkkänahkaisilta, muuntautumiskyvyttömiltä ja itsetuntovammaisilta vanhemmilta.
Kielikylpyjä on vuosien aikana kokeiltu monessakin koulussa ja päiväkodissa. Kielisaunaan en ole sensijaan törmännyt, ennen kuin poskiläpsiminen poliittisesta ”saunaillasta” LS:n tiloissa alkoi. Koska en ollut paikalla joudun tyytymään arveluihin illan kulusta. Arvelen löylyjen olleen kosteita ja puheiden kuivia. Ja olen itse monta kertaa kyennyt peseytymään selvin päin, joten pidän täysin mahdollisena että muutkin kykenevät siihen. Epäviralliseen jutusteluun ja viihtymiseen sauna on erinomainen paikka mutta päätöksiä suosittelen silti tekemään muualla, vaatteet päällä ja avoimesti. Ja muistutan että miesten keskenään saunailloilla keksimät loistavat ideat ovat yleensä loistavia vain niin kauan kunnes ne altistuvat naisten arviointiin. Usein hohto karisee seuraavana aamuna, ihan omankin arvioinnin seurauksena.
Mitä tulee taas vaatimukseen hallita molempia kotimaisia, mikäli haluaa toimia kaupunkimme virkamiehenä niin täytyy todeta että se on lakisääteinen. Piste. Ja mikäli ei täytä pätevyysvaatimuksia, ei voi olla pätevä virkaan. Jos ei osaa toista kotimaista kieltämme niin suosittelen opettelemista. Ja jos ei kykene oppimaan niin voidaan varmasti selvittää mistä se voisi johtua. Onko kyseessä fyysinen vika vai onko este henkisellä puolella? Jos vika on fyysinen niin suosittelen lämpimästi puheterapeuttia. Erilaisten yksinkertaisten harjoitusten avulla voidaan kieltä (se suussa oleva) notkistaa niin että vieraan kielen ääntelyt onnistuvat.
Jos rajoite taas johtuu haluttomuudesta, niin jäämmekö kaipaamaan henkilöä joka ei edes halua oppia asioita? Tiedän maahanmuuttajia jotka ovat oppineet tarvittavan osan kielistämme noin puolessa vuodessa, ehkä meidän pitäisi etsiä päteviä henkilöitä heidän joukostaan? Heillä on ainakin korkea motivaatio.
Mikäli puhuminen vieraalla kielellä tekee pahaa, ensimmäiset kokeilut saa mielestäni suorittaa vaikka humalassa. Itkeminenkin on sallittua foneettisen neitsyyden menetyksen hetkellä. Olen seurannut kyseisiä kokeiluja joskus ravintolassa, jolloin ne menevät suurin piirtein niin että perussuomalainen (PerSu) mies on bongannut ruotsinkielisen (Rkp), leijonaharjaisen ja rehevän naisen jolla on antelias kaula-aukko. Muutaman valtavan kaljakulauksen jälkeen kammataan naama ja työnnetään paita housujen sisään, siirrytään naisen viereen baaritiskille ja sanotaan ”Gukväll!”. Siitä se kuulkaa lähtee, missä on tahtoa on tie.
Ja ajatus ”puhtaasta” ruotsinkielisestä elämästä kulttuurireservaatissa on eltaantunut aikoja sitten. Lapsemme tulevat elämään monikielisessä ympäristössä joka elää ja muuntuu meidän mukanamme, muttei aina niin kuin ajattelimme. Liittoja, niin taloudellisia kuin henkisiä, syntyy jatkuvasti yli kielimuurien ja kuntarajojen. Mikäli haluttomuus rakentaa aidosti kaksikielistä ympäristöä, jossa kieliryhmät toimivat edes osittain samoissa koulutiloissa, johtuu pelosta että toinen kieliryhmä turmelee omat lapsemme, suosittelen miettimään uudestaan miltä se kuulostaa. Kieliongelmammehan johtuvat nimenomaan ryhmien eriytyneisyydestä. Jonka taustalla on jonkinlainen kastiajattelu vuosisatojen takaa. Kyseinen asetelma ei enää päde, joten yrittäkää nyt jo päästä sen yli.
Omassa elämässäni kielet ovat olleet välineenä päästä minne haluan. Sivuuttaakseni kuuluisaa ”kyykkäsitaattia”, voisin todeta että olen valmis vaikka hirnumaan, mikäli se edistää asioita haluamallani tavalla. Olen toki kiitollinen jokaisesta kielestä minkä olen oppinut, silti identiteettini koostuu niin paljon muustakin.
Tunnen tai olen ainakin tavannut useimmat saunailtaan osallistuneet/kutsutut. Mukavia ja järkevän tuntuisia ihmisiä kaikki. Siksi ihmettelen kovasti henkistä taantumista uhmakkaan lapsen tasolle, heti kun kielikysymys astuu kuvaan. Kunnioitusta ja varteenotettavuuttako sen pitäisi herättää?
Muistutan että lapset syntyvät ilman kielellisiä ennakkoluuloja, avoimina ja halukkaina oppimaan kaikkea. Stereotyyppiset kliseet kieliryhmien erilaisuudesta ja niitä edellyttävä suvaitsemattomuus opitaan kotoa. Herkkänahkaisilta, muuntautumiskyvyttömiltä ja itsetuntovammaisilta vanhemmilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)