Tyttöporukan jäljiltä ranta on siivottomassa kunnossa. Kaljapulloja, roskaruoan tähteitä ja tupakantumppeja levällään hiekassa. Katson loittonevia selkiä mutten aio huomauttaa, koska sitä he odottavat. Päästäkseen kusipäälle haistattelemaan - kyse ei ole viitsimättömyydestä vaan nautinnosta.
Siivoamme hiljaa heidän jälkensä, lapsilla on vaikea ymmärtää tyttöjen käytöstä ja minun on vaikea sitä selittää. Toivon vain että he muistavat nuorina millaisina itse silloin näkivät kiroilevat, käkättävät ja sylkevät roskaajat.
Ylempänä rannalla on päihtynyt miesporukka joka huvittelee heittelemällä toisiaan päähän tyhjillä kaljatölkeillä. Ääni on kumiseva, molemmat kappaleet taitavat olla yhtä tyhjiä. Ei siinä mitään, hetken hölmöys jopa naurattaa - pudistelen päätäni muistaen omat hölmöilyni. Mutta hetken päästä heidänkin paikkansa on tyhjä, paitsi että jäljet jäivät korjaamatta. Autolla lähtivät, kauhistuneiden silminnäkijöiden seuratessa vierestä. Kuski ajoi vajaassa kolmessa promillessa, uimarantaan polkupyörillä kiiruhtavien lasten keskeltä. Joku oli tuloksetta yrittänyt huomauttaa, jolloin kuski laittoi nilkan suoraksi. Jalkakäytävällä makaa pieni keltainen kumiankka, pikkuista on viety kiireellä.
Edellisenä iltana Laivasillalla nuorukainen löi silmittömästi kaikkia vastaantulijoita, vaikkei kukaan mistään huomauttanutkaan. Ja kaksi päivää myöhemmin kolme ihmistä ammuttiin hampurilaispaikan jonoon Porvoossa. Olin seissyt samassa kohdassa viisi tuntia aiemmin.
Elämme erikoisessa ilmapiirissä. Jossa toiset lapset kasvavat aikusiksi täysin erillään vanhemmistaan, ja aikuisista ylipäänsä. Joskus tuntuu että nämä tikittävät aikapommit vaan kävelevät ympäriinsä ja odottavat että joku huomauttaisi jostain. Ja kun näin tapahtuu, he antavat palaa. Paine on pitkältä ajalta kerättynä ja impulssikontrolli hukassa, alkoholi kanava. Sisällä on ihan normaalia kasvamiseen kuuluvaa tuskaa ja hätää mutta työkalut, käyttöohjeet ja opastus puuttuvat.
Entä miten käsitellä loukkaantuneisuutta ja anteeksiantoa? Haluaisin sanoa ettei ole normaalia saapua työpaikalle pyssyn kanssa ja ampua työtoverinsa, taksitolppa-riitelyä seuraavana päivänä. Tai kuristaa äitinsä hänen sammutettuaan telkkarin kesken formulakisojen. Porvoon riita koski kuulemma auton hevosvoimien lukumäärää ja tupakkaan tulenpyynnön torjumista. Normaalimmaksi se vaan koko ajan käy.
Mitä tavallinen ihminen muuten tekee käsiaseella? Oikeutta on puolusteltu kuin USA:ssa, hokemalla "ihmiset tappavat, eivät aseet". Selvä, langetetaan sitten vastuu mahdollisista veritöistä aseteollisuudelle, tai aseluvan myöntäjälle. Heidän on seulottava kenelle voi myydä ja kenelle ei, tehdäänhän useimmat surmat luvallisilla aseilla. Epäonnistuessaan he joutuisivat maksamaan, yhteisestä rahastosta, korvauksia ja kustannuksia. Ja TV-luvankin saa pitää maksamalla parisataa vuodessa, aselupa on tietääkseni maksuton - miksi? Tarpeettomasti kaapeissa makaavat aseet poistuisivat maksullisuuden myötä kodeista pikaisesti.
Ei näitä tekoja rahalla estetä mutta ehkä ohjatessa maksullisuuden myötä lisääntyneitä resursseja nuorisotyöhön, osa silmittömistä veritöistä voitaisiin ennaltaehkäistä. Jos eivät vanhemmat pysty, yhteiskunnan on tehtävä se itsensä tähden - pelossa ei ole hyvä elää, eikä vihaamalla edetä.
Koskien muita turvallisuusasioita sanotaan aina että jos yksikin henki säästyy, se on sen arvoista. Koskien aseita sanotaan etteivät kaikki teot ole koskaan estettävissä - aika outo argumentti. Paitsi jos se on peräisin aseteollisuudelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti