Vastustan!

Häiritsen itseäni nykyään yhä useammin. Olen huomannut vastustavani asioita paljon herkemmin kuin nuorena. Silloin nauroin työpaikan vanhemmille henkilöille jotka vastustivat muutoksia ihan vaan koska ne olivat muutoksia. Änkyröille.

Siksi minä yritän nyt vastustaa vastustamista vastustamisen vuoksi... Joudunkin miettimään tarkkaan miksi olen taas jotain hanketta vastaan, etten tee sitä pelkästä periaattesta. Välillä ajattelen että jos nyt keksittäisiin hihallinen paita niin boikotoisinko sitäkin? Paha sanoa, kyllä hihattomassa kaavussakin pärjää - asennekysymys.

Kun joku visioi lentokenttää läntiseen Loviisaan olen heti vastahankaan. Kun puhutaan lisäydinvoiman rakentamisesta kähisen ja puuskutan kuin pahainen äijä. Ruotsinpyhtään aqua-aero-extreme-helvettiä kohtaan olen hirveän skeptinen. Vastustan myös jatkuvia säästöjä sosiaalisista menoista. Olen kai änkyrä.

Pahiten minua häiritsee että useimmat paikkakunnan uusista hankkeista eivät ole ihmislähtöisiä. Kun joku rakentaa lentokentän viiden kilometrin suojavyöhykkeellä tiedän ettei sellaista asumatonta plänttiä alueeltamme löydy. Joku saa lähteä. Jonkun sukutilalle maalataan asvalttiin valkoisia viivoja ja joku joutuu linnunlaulun sijasta kuuntelemaan kroonista bensapierua. Vastapainona muutama työpaikka ja status lentokenttäpaikkakuntana. Ei riitä minulle.

Ydinvoiman käyttöön koen ettei meillä ole oikeutta, jäljet ovat liian syvät. Jälkeläisten ja biotyyppien on voitava tuhannessa vuodessa vallata takaisin paikka jonka lainasin elämäni ajaksi. Toivon ettei minusta jää jälkeäkään, korkeintaan muutaman bitin digitaalinen änkyrämerkintä - eroava mielipide. En halua omistaa maailmaa.

Nyt on säästetty yhteiskunnallisista menoista. Väitetään että säästöt on saavutettu toimintoihin tehokkuutta lisäämällä. Minä näen pelkkää alasajoa, laitoshoidon tarpeessa olevia kadulla nappi kourassa tietämättä mitä sillä pitäisi tehdä. Näen vastuiden sysäämisiä toisille virastoille, kulujen siirtämistä lokerosta toiseen - nimenomaista tehottomuutta. Pelkään että säästöt saavutettiinkin meidän sosiaalisen hyvinvoinnin kustannuksella. Jotta säästöillä olisi minulle merkitystä, säästöistä syntyneillä varoilla täytyisi pystyä hankkimaan jotain vielä arvokkaampaa kuin hyvä yleinen sairaanhoito, siedettävä julkinen liikenne, kaikille hyvätasoinen perusopetus ja elämänarvoinen vanhustenhoito. Onko sellaista? Ainoa mitä näen on muutama iso auto ja vuosittainen perheretki pakkasta pakoon kaukomaille - huvit ensin. Sanoinko rumasti?

Okei, ihmisten täytyy elää, työpaikkoja on luotava. Harva haluaa palata omavaraistalouteen. Sen verran voin taipua etten vastusta Ruotsinpyhtään hyvin työllistävää elämyskeskusta. Mutta ymmärrän heitä jotka vastustavat.

Muuten, miksi edes puhua lobbaamisesta? Lentokentän, kivimurskaamon tai Suomen suurimman jätteenpolttolaitoksenhan saa automaattisesti se paikkakunta joka syvässä epätoivossaan joutuu myöntymään sen alueelleen ottamaan. Koska nehän työllistävät. Mutta tuulettamisen sijaan pitäisi kyllä vaan kääntää katse maahan, antaa hartioiden lysähtää ja sanoa: Okei sitten... selvä... tuokaa sit skeida tänne...