torstai 20. lokakuuta 2011

Porno-Idols

Koska moralisointi se vasta kalkkismaista onkin, tyydyn tarkkailemaan. Olen diskossa, jossa lasten keski-ikä liikkuu jossain 10-vuoden tienoilla. Ja hämmentäähän se, kun arviolta yhdeksänvuotias tyttö vääntää kehoaan viekoittelevan r&b:n tahdissa ja hieroo antaumuksella niitä kohtia, joihin rinnat sitten aikanaan kasvavat.

Sitten alkaa soimaan Petri Nygårdin hitti ja puolitoistametrisiä ryntää riemusta kiljuen joka ovesta. Alkaa raikuva yhteislaulu: "JALLUU KOSSUU JA KALJAA HÖLKYNKÖLKYN! ME NOSTETAAN MALJAA! SELVÄSTI HYVÄ PÄIVÄ! HYVÄ PÄIVÄ! SIIS HYVÄSTI SELVÄ PÄIVÄ!". Ihan niinkuin heille lätkän MM-juhlissa opetimme.

Irralliset palaset asettuvat kohdalleen kun näen lehdestä Mr Lotharin ja Petri Nygårdin yhteiskuvan. Mr Lothar, eli Anssi Viskari, on niittänyt mainetta matalan budjetin aikuisviihteellä. Elokuvat kuvataan ilmeisesti hänen omalla hirsimökillään, jonka puitteet ovat nuhjuiset ja tytöt useimmiten taviksia, kaukana glamourista, heiluvista hiuslisäkkeistä ja hyvästä valaistuksesta. On vaan masku-sänky, taustalla karu pyöröhirsinen seinä ja touhun tallentamiseen harrastelijakamera.

Taannoisessa televisiodokumentissa haastateltiin tyttöä, joka luuli tulleensa Facebookin ilmoituksen kautta alusvaatekuvauksiin, muttei sitten enää siellä maaseudun pornomökillä kehdannut ruveta peruuttelemaan, joten joutui kontilleen muiden viereen, vaikka ääni vähän värisikin ja paidanhelmaa tuli nyplättyä hermostuneenoloisesti. Ja mahtavan amis-haareminsa kunkkuna hääri tietenkin mäntyharjulainen Anssi.

Petri Nygård taas juoksi kesäkiertueensa lavalle valtavan ilmatäytteisen vaginan läpi - näin sen Ajankohtaisessa kakkosen Kesärengissä - johon karvoitus oli piirretty leveällä mustalla tussilla. Haastattelussa hän sanoi ihailevansa niitä, jotka todella uskaltavat, ja ettei hän ole koskaan yrittänytkään olla mikään roolimalli. Ihmetyttää vaan, ettei Nygård suostu yhteenkään haastatteluun ilman tummia lasejaan. No ei se mitään, eihän Sleepy Sleeperskään uskaltanut aikoinaan tehdä itsestään pellejä omalla naamallaan. Vasta tullessaan Leningrad Cowboys-vaiheeseen, voidaan puhua performanssia tukevasta esiintymispukeutumisesta.

Mr Lotharin studio näyttää olevan uudenlainen julkkis-tehdas: mylly josta punkeaa eteemme uusia naamoja paheksuttavine skandaaleineen, hetkeksi julkisuuteen, työhypnoosissa ja lamaannuttavan velkataakan alla eteenpäin raahautuvan harmaan ihmismössön töllisteltäväksi. Tursuavine jenkkakahvoineen, tavistisseineen ja vinoine hampaineen, kuka tahansa voi olla tähti, kunhan asennetta riittää. Ajatus tuntuu jonkinlaiselta pornomaailman Sarasvuo-sovellukselta, asianmukaisten sidonnaisaromien kera.

Muttei moralisoida, rankkojahan ajateltiin aikoinaan punk-liikkeestäkin. Olisi vaan kiva tietää mitä tästä murrosvaiheesta jalostuu? Punk-liikkeestähän poiki monia positiivisia asioita, ympäristöajatteluun ja rauhanliikkeisiin.

Viime vaaleissa moni nuoruuspössyttelijä tuli muodikkaasti kannabiskomerostaan, koska aika oli sille kypsä. Joten ehkä seuraavissa vaaleissa erottautuminen hankitaan avomielisillä kertomuksilla kolmikannasta joka oli jotain aivan muuta kuin poliittinen, ja meidän kaikkien kollektiivisen moraalikehyksen saanti muuttuukin oraaliseksi tarjonnaksi... Naurakaa vaan, tiettyjä piirteitä tästä oli jo viime vaaleissa, joissa Piraattipuolueen Panu Horsmalahti ehdotti, että ilmaiset prostituoidut tulisi olla joka miehen perusoikeus.

Joten - ehkei kyse olekaan totaalisen hukassa olevasta sukupolvesta ja heidän lapsistaan. Ehkä tuloksena onkin, ettei itsensä myymistä tarvitse enää hävetä. Seuraa totaalinen vapaus kaikista leimoista; yksilön lopullinen murtautuminen yhteisön kahleista ja sisimpänsä ahtaista käsityksistä.

Ei, kyllä kyse taitaa olla vaan muutaman sedän, rakennetun julkisuuskuvansa takaa harrastamasta, hiukan eksyksissä olevien, ja nettiin ikuisiksi ajoiksi sellaisiksi jäävien, taloudellisesta eksploitaatiosta.

Ja yksi menestynyt halpispornokuva kertoo enemmän kuin tuhat sivistyssanaa: ei sivistys hirveän kovassa huudossa ole, mutta pelimiesasema on, sekä kuinka rupuinen julkisuus tahansa.

Ei sitäkään tarvitse moralisoida mutta pahoitella kai saa?

Ei kommentteja: